COP 30 Brasiliassa oli pannukakku - mitä siitä opimme?

COP eli YK:n kansainvälinen ilmastokokous päättyi Brasilian Belémissä viime viikon lauantaina. Tämän vuoden kokouksen oli tarkoitus olla niin sanottu “totuuden COP”, jossa maailma viimein tulee yhteen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Toisin kuitenkin kävi. COP 30 oli pannukakku ja sen lopputulema oli laiha ja epämääräinen kompromissi aikana, jona meillä ei ole varaa kompromisseihin.

Fossiilisia ei edes mainittu päätösteksteissä

Kun COP28 vuonna 2023 Dubaissa sai historiallisesti kirjattua lauseen “transitioning away from fossil fuels”, odotukset olivat korkealla. Mutta, COP30:ssä fossiilisia ei mainittu käytännössä lainkaan.

Tämä tapahtui siitä huolimatta, että yli 80 maata olivat valmiita paljon kunnianhimoisempiin päätöksiin. Enemmistö olisi halunnut edetä ja jopa lähteä rakentamaan siirtymäsuunnitelmia. Vastaan asettuivat kuitenkin öljyntuottajamaat: Saudi Arabia ja heidän liittolaisensa sekä Venäjä. Nämä maat onnistuivat vesittämään kunnianhimon.

Ihmiset ovat tienneet ilmaston lämpenemisen mekanismit vuosikymmenet. COP-kokouksia on järjestetty kolme vuosikymmentä. Ja silti: olemme edelleen pattitilanteessa, jossa maailma ei kykene sopimaan siitä, että siirrymme pois ilmastoa lämmittävistä fossiilisista polttoaineista. Silloinkin, kuin lähes kaikki vaihtoehtoiset teknologiat tähän siirtymään on jo olemassa.

"Vauvan askeleet" eivät sammuta palavaa taloa

Osa analyytikoista väittää, että COP30 meni “oikeaan suuntaan” ja että “otettiin vauvan askelia”.

Mutta jos talosi olisi tulessa, olisitko tyytyväinen siihen, että käytössäsi olisi shottilasillinen vettä?

Tätä linjaa COP30 käytännössä noudatti. Se ei ole linja, jolla hillitään ilmastonmuutosta. Se on linja, jolla hyväksytämme itsellemme tulevaisuuden, joka on monelle yhteisölle ympäristötuhojen ja elinkelvottomuuden sävyttämä.

Me tiedämme, että fossiiliset polttoaineet ovat ilmastonmuutoksen selkein ajuri. Tiedämme, että niiden käytön olisi syöksyttävä alas tämän vuosikymmenen aikana. Ja silti kansainvälinen ilmastodiplomatia pyörii ympyrää saamatta aikaan riittäviä pääöksiä.

COP 30, totuuden COP, näytti sen totuuden, että yhdistyneet kansakunnat eivät pysty yksimielisesti tarvittaviin päätöksiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ainakaan tässä ajanhetkessä.

MITÄ TÄSTÄ OPIMME?

Maalaamani kuva COP 30:sta ja sen tuloksista on ankea. Mutta ankeuteen vajoaminen ei mielestäni ole vaihtoehto. Haluan edelleen nähdä että voimme toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Sen vain on tapahtuttava eri tasolla kuin kansainvälisessä ilmastokokouksessa.

Ilmastotyön painopiste siirtyy entistä enemmän maatasolle, toimintaan valmiiden maiden yhteistyöhön, yritystasolle ja kaupunkien, järjestöjen, ilmastoliikkeiden ja yksilöiden toimintaan.

Kun yli 80 maata olivat valmiita kunnianhimoisiin päätöksiin, se kertoo potentiaalista.

Jos nämä maat yhdessä päättävät jättää fossiiliset taakse, on sillä valtava merkitys. Siihen ei tarvita konsensusta kaikkien kanssa – vaan tien näyttämistä sekä yhteistyötä niiden osalta, jotka ovat jo valmiita toimimaan.

Samalla myös yrityksillä on merkittävä rooli:

• Jokainen yritys, joka tekee uskottavan siirtymäsuunnitelman, on osa ratkaisua.

• Jokainen investointi, joka vie pois fossiiliriippuvuudesta, on vaikuttava teko ja viesti markkinoille muutoksesta

• Jokainen kunta, järjestö ja yhteisö, joka vie ilmastotyötä eteenpäin on tärkeä.

COP 30 oli pannukakku - mutta työ jatkuu

COP 30 ei onnistunut tavoitteissaan mutta se ei tarkoita luovuttamista. Se olisi kuin ojentaisi kätensä fossiilijättiläisille ja antaisi periksi. Siihen maailmalla ei ole varaa.

Ratkaisut ilmastokriisiin löytyvät hallitusten toimista, yhteistyöstä, transitiosuunnitelmista, kaupungeista ja yhteisöistä jotka projekti kerrallaan vievät elämäämme kestävämmäksi, järjestöistä ja aktiivisista kansalaisista sekä uusiutuvien ratkaisujen kiihtyvästä kehityksestä.

COP-kokouksilla sattaa olla paikkansa tulevaisuudessakin kansainvälisenä keskustelualustana, mutta ilmastokriisin ratkaisijoina ne eivät toimi. Sen viimeiset kolmekymmentä vuotta on osoittanut.

COP 30 epäonnistui. On aika keskittyä ilmastotyöhön siellä, missä sitä voimme tehdä.