Mitä vastuullisuusvuodesta 2025 jäi käteen – ja miten tähtäämme vuoteen 2026?

Vuosi 2025 jää vastuullisuusammattilaisten mieleen Omnibus-saagasta, epävarmuudesta ja jatkuvista suunnanmuutoksista. Sääntely meni miten meni. Mutta yksi asia ei muuttunut – eikä ole muuttumassa:
vastuullisuusosaajia tarvitaan edelleen. Ehkä enemmän kuin koskaan.

Jos jokin oikeasti muuttui, niin fokus. Aikaa kuluu (toivottavasti) jatkossa vähemmän raportointiin ja “tick the box” -harjoituksiin. Tilalle nousee tarve osaamiselle, joka tekee vastuullisuudesta yrityksen arvonluonnin välineen.

Tarvitaan aitoja toimenpiteitä – ja ihmisiä, jotka saavat ne tapahtumaan.

Ilmastonmuutoksen fyysiset ja transitionaaliset riskit eivät ole kadonneet minnekään. Samalla yrityksiltä odotetaan yhä vahvemmin pitkän aikavälin arvonluontia sidosryhmille: kestäviä tuotteita ja palveluita, organisaatiokulttuuria jossa ihmiset voivat onnistua, sekä kykyä tunnistaa kestävyysmahdollisuuksia ja kääntää ne liiketoiminnan ajureiksi.

Ennen kuin katse kääntyy vuoteen 2026, on syytä pysähtyä hetkeksi.
Mitä vuodesta 2025 oikeasti jäi käteen?

Vastuullisuustilinpäätös – näin arvioit vuoden 2025 onnistumiset

Vastuullisuustyössä eteenpäin pääseminen vaatii säännöllistä pysähtymistä. Ilman rehellistä tilannekuvaa ensi vuoden suunnittelu jää helposti mututuntumaksi.

Kysy itseltäsi (ja tiimiltäsi):

• Missä olit vuoden alussa – ja missä olet nyt?
  Konkreettinen vertailu auttaa hahmottamaan, mikä oikeasti liikkui. Usein yliarvioimme edistymisemme lyhyellä aikavälillä, mutta samalla aliarvioimme edistymisemme pitkällä aikavälillä. Perspektiivin laajetaminen auttaa hahmottamaan edistymistäsi.

• Mitä mittarit kertovat?
  Mihin suuntaan kehitys meni? Ja jos mittareita ei vielä ollut, nyt on erinomainen hetki asettaa ne vuodelle 2026.

• Tukiko vastuullisuustyö strategian toteutumista?
  Käy dialogi johdon kanssa; tukiko vastuullisuustyö yrityksen strategisia tavoitteita? Mittareita ei kannata asettaa irrallaan liiketoiminnasta, vaan niin, että ne tukevat yrityksen tavoitteita ja suuntaa.

• Ovatko tavoitteet edelleen selkeitä ja ajankohtaisia?
  Vai onko maailma tai liiketoimintasi raamit ehtineet muuttua niiden ympärillä?

• Onko henkilöstön osaaminen ja sitoutuminen kasvanut?
  Vai lepääkö vastuullisuus edelleen muutaman ihmisen harteilla?

• Tiedätkö, mitä sidosryhmät odottavat?
  Asiakkaat, työntekijät, sijoittajat – entä kilpailijat? Missä olet edellä, missä jäljessä? Tästä voi löytyä vihje vuodelle 2026.

• Entä sinä itse?
  Vastuullisuustyö on monessa organisaatiossa yksinäistä puurtamista pienissä tiimeissä. Miten jaksat? Ovatko resurssit riittävät vai pitäisikö jotain tietoisesti priorisoida – ja jotain laittaa parkkipaikalle?

Millä mielin kohti vuotta 2026?

Vaikka vuosi 2025 oli monella tapaa raskas, vuoteen 2026 voi katsoa myös toiveikkaasti.

• Omnibus saaga on toivottavasti saatu päätökseen.
  Työ jatkuu, mutta painopiste muuttuu. Vähemmän ruksilistoja, enemmän liiketoiminnan ydintä: Miten vastuullisuus luo arvoa – kannattavasti? Tässä sidosryhmävuoropuhelu nousee avainasemaan.

• Empowering Consumers for the Green Transition astuu voimaan 2026.
  Nyt viimeistään vastuullisuusviestintä ja markkinointi on saatava kuntoon. Markkinointitiimin on osattava viherväittämien säännöt – kaikkea ei voi eikä pidä kierrättää vastuullisuustiimin kautta. Tämä on selkeä vastuunjaon murros: vastuullisuustiimi ohjaa kestävän kehityksen laivaa, mutta muiden funktioiden on osattava soutaa.

• Raportointiin käytetty aika alkaa helpottaa.
  Mihin käytät vapautuvan ajan?
  Esimerkiksi:

  • vastuullisuuden kirkastamiseen strategisena liiketoiminnan osana

  • CO₂-laskennan automatisointiin

  • kestävyysdatan ja johdon dashboardien kehittämiseen

  • keskeneräisiin dokumentaatioihin ja prosesseihin

  • yrityksen vastuullisuuskoulutusten päivittämiseen.

Lopuksi

Vuosi 2025 oli täynnä myllerrystä, epäselvyyttä ja Omnibus-kaaosta. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – moni vastuullisuusammattilainen vei asioita eteenpäin enemmän kuin ehkä itse huomaa.

Kiitä itseäsi: Hengähdä hetki pyhien yli.

Vuonna 2026 vastuullisuustyö ei ole vähemmän tärkeää – se on tärkeämpää, strategisempaa ja vaikuttavampaa kuin ennen.
Ja juuri siksi sinua tarvitaan.

COP 30 Brasiliassa oli pannukakku - mitä siitä opimme?

COP eli YK:n kansainvälinen ilmastokokous päättyi Brasilian Belémissä viime viikon lauantaina. Tämän vuoden kokouksen oli tarkoitus olla niin sanottu “totuuden COP”, jossa maailma viimein tulee yhteen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Toisin kuitenkin kävi. COP 30 oli pannukakku ja sen lopputulema oli laiha ja epämääräinen kompromissi aikana, jona meillä ei ole varaa kompromisseihin.

Fossiilisia ei edes mainittu päätösteksteissä

Kun COP28 vuonna 2023 Dubaissa sai historiallisesti kirjattua lauseen “transitioning away from fossil fuels”, odotukset olivat korkealla. Mutta, COP30:ssä fossiilisia ei mainittu käytännössä lainkaan.

Tämä tapahtui siitä huolimatta, että yli 80 maata olivat valmiita paljon kunnianhimoisempiin päätöksiin. Enemmistö olisi halunnut edetä ja jopa lähteä rakentamaan siirtymäsuunnitelmia. Vastaan asettuivat kuitenkin öljyntuottajamaat: Saudi Arabia ja heidän liittolaisensa sekä Venäjä. Nämä maat onnistuivat vesittämään kunnianhimon.

Ihmiset ovat tienneet ilmaston lämpenemisen mekanismit vuosikymmenet. COP-kokouksia on järjestetty kolme vuosikymmentä. Ja silti: olemme edelleen pattitilanteessa, jossa maailma ei kykene sopimaan siitä, että siirrymme pois ilmastoa lämmittävistä fossiilisista polttoaineista. Silloinkin, kuin lähes kaikki vaihtoehtoiset teknologiat tähän siirtymään on jo olemassa.

"Vauvan askeleet" eivät sammuta palavaa taloa

Osa analyytikoista väittää, että COP30 meni “oikeaan suuntaan” ja että “otettiin vauvan askelia”.

Mutta jos talosi olisi tulessa, olisitko tyytyväinen siihen, että käytössäsi olisi shottilasillinen vettä?

Tätä linjaa COP30 käytännössä noudatti. Se ei ole linja, jolla hillitään ilmastonmuutosta. Se on linja, jolla hyväksytämme itsellemme tulevaisuuden, joka on monelle yhteisölle ympäristötuhojen ja elinkelvottomuuden sävyttämä.

Me tiedämme, että fossiiliset polttoaineet ovat ilmastonmuutoksen selkein ajuri. Tiedämme, että niiden käytön olisi syöksyttävä alas tämän vuosikymmenen aikana. Ja silti kansainvälinen ilmastodiplomatia pyörii ympyrää saamatta aikaan riittäviä pääöksiä.

COP 30, totuuden COP, näytti sen totuuden, että yhdistyneet kansakunnat eivät pysty yksimielisesti tarvittaviin päätöksiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ainakaan tässä ajanhetkessä.

MITÄ TÄSTÄ OPIMME?

Maalaamani kuva COP 30:sta ja sen tuloksista on ankea. Mutta ankeuteen vajoaminen ei mielestäni ole vaihtoehto. Haluan edelleen nähdä että voimme toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Sen vain on tapahtuttava eri tasolla kuin kansainvälisessä ilmastokokouksessa.

Ilmastotyön painopiste siirtyy entistä enemmän maatasolle, toimintaan valmiiden maiden yhteistyöhön, yritystasolle ja kaupunkien, järjestöjen, ilmastoliikkeiden ja yksilöiden toimintaan.

Kun yli 80 maata olivat valmiita kunnianhimoisiin päätöksiin, se kertoo potentiaalista.

Jos nämä maat yhdessä päättävät jättää fossiiliset taakse, on sillä valtava merkitys. Siihen ei tarvita konsensusta kaikkien kanssa – vaan tien näyttämistä sekä yhteistyötä niiden osalta, jotka ovat jo valmiita toimimaan.

Samalla myös yrityksillä on merkittävä rooli:

• Jokainen yritys, joka tekee uskottavan siirtymäsuunnitelman, on osa ratkaisua.

• Jokainen investointi, joka vie pois fossiiliriippuvuudesta, on vaikuttava teko ja viesti markkinoille muutoksesta

• Jokainen kunta, järjestö ja yhteisö, joka vie ilmastotyötä eteenpäin on tärkeä.

COP 30 oli pannukakku - mutta työ jatkuu

COP 30 ei onnistunut tavoitteissaan mutta se ei tarkoita luovuttamista. Se olisi kuin ojentaisi kätensä fossiilijättiläisille ja antaisi periksi. Siihen maailmalla ei ole varaa.

Ratkaisut ilmastokriisiin löytyvät hallitusten toimista, yhteistyöstä, transitiosuunnitelmista, kaupungeista ja yhteisöistä jotka projekti kerrallaan vievät elämäämme kestävämmäksi, järjestöistä ja aktiivisista kansalaisista sekä uusiutuvien ratkaisujen kiihtyvästä kehityksestä.

COP-kokouksilla sattaa olla paikkansa tulevaisuudessakin kansainvälisenä keskustelualustana, mutta ilmastokriisin ratkaisijoina ne eivät toimi. Sen viimeiset kolmekymmentä vuotta on osoittanut.

COP 30 epäonnistui. On aika keskittyä ilmastotyöhön siellä, missä sitä voimme tehdä.

Raportointikausi alkaa – mitä toivon yritysten kestävyysraporteilta

Taas on se aika vuodesta, kun yritysten raportointikausi lähestyy. Monissa vastuullisuustiimeissä kestävyysraportin suunnittelu vuodelta 2025 lienee jo käynnissä tai ainakin pian starttailemassa.

CSRD:n mukainen raportointi ja Omnibus-saaga

Isoille listatuille pörssiyhtiöille tuleva raportointikausi on toinen kierros CSRD:n mukaista kestävyysraportointia. Isot listatut siis julkaisevat toisen CSRD-raporttinsa. Mutta mitä tekevät ne yritykset, joilta CSRD-velvollisuus tältä vuodelta poistui Omnibus Stop the Clock -sääntelyn myötä? Ennen tänä vuonna nähtyä Omnibus-saagaa CSRD:n piirissä olleet yritykset ovat nyt valinnan edessä: missä muodossa kestävyysraportti tehdään?

Pysyvätkö yritykset GRI-maailmassa, siirtyvätkö ne täysipainoisesti CSRD:n mukaiseen raportointiin vai tekevätkö jonkinlaisen välivaiheen harjoitusraportin? Mielenkiinnolla odotan ensi kevättä ja sitä, mitä nämä Omnibus-kevennyksen myötä lisäaikaa saaneet yritykset raportoivat. Monissa valmistelut ovat olleet jo käynnissä ennen EU:n simplifiointi-intoja, ja kyvykkyyttä laadukkaaseen raportointiin on varmasti jo olemassa.

Toiveet raportiontikaudelle

Mitä sitten odotan tulevan raportointikauden raporteilta? Kävin aiemmin tänä vuonna läpi Suomen suurimpien yhtiöiden ensimmäisen kierroksen CSRD-raportteja ja koostin niistä analyysin (luettavissa TÄÄLLÄ). Raporteissa oli paljon hyvää – mutta myös puutteita. Analyysistani saa kuitenkin hyvän pohjan sille, mitä tulevalta kierrokselta toivon.

Tulevat yritykset sitten raportoimaan täysin CSRD:n mukaisesti tai siihen viitaten, koostin alle oman toivelistani tulevalle raportointikaudelle ja yritysten kestävyysraporteille.

Toivelistani kestävyysraporteille

• Rakenna raportti ESRS-standardien mukaisesti

  Noudatetaan ESRS:n E, S ja G -rakennetta, ja hyödynnetään ESRS:n otsikointia. Näin lukija löytää etsimänsä helpommin, ja raporttien vertailtavuus paranee. Lisäksi, tee lukijalle palvelus ja linkitä ESRS-indeksi selkeästi.

• Keskity olennaiseen

  Olen itse sitä koulukuntaa, että olennaisten teemojen osalta aloittaisin mieluummin suppeammasta otannasta olennaisia aiheita kuin liian laajasta. Muutamat raportointikierrokset varmasti näyttävät ja opettavat mistä teemoista kerrottavaa on ja olennaisuus yrityksille alkaa vakiintua. Olennaisuus saa myös mielestäni muuttua! Emme elä staattisessa maailmassa ja erilaiset yrityksen tai toimintaympäristön muuutokset voivat luonnollisesti muuttaa olennaisia teemoja.

• CO₂-päästöt ja scope 3 -raportointi

  Näytetään vertailukaudet vähintään kahden vuoden ajalta ja avataan, miksi päästöt ovat kehittyneet kuten ovat. Onko yhtiöllä päästövähennystavoite, mikä on tavoitevuosi ja tavoiteltu vähennys? Jos scope 3 ei ole tavoitteessa mukana kerro se selkeästi ja perustele. Hyödynnä visuaalisia keinoja päästöjen laskun ja tärkeimpien päästölähteiden viestimisessä.

• Uskottava siirtymäsuunnitelma

  Näytä, mistä päästölähteistä vaikutukset tulevat, mitkä ovat käytössä olevat vähennysajurit ja miten ne vaikuttavat päästöihin aikajänteittäin. Jos joillekin päästöille ei vielä ole selkeää ratkaisua, kerro sekin – läpinäkyvyys kiinnostelee.

  Uskottava siirtymäsuunnitelma näyttää mitkä ovat merkittävimmät päästölähteet, millä ajureilla niitä voidaan vähentää ja miten päästöt vähenevät eri keinoilla ja aikajänteellä. Vielä jos tämä yhdistetään siihen, miten liiketoimintaa kehitetään jotta siirtymäsuunnitelma voi toteutua on lopputulos jo erinomainen. Jos siirtymäsuunnitelmaa ei vielä ole, kerro sekin ja milloin sellainen tehdään.

• Kerro myös haasteet, ei vain onnistumiset.

  Täydellinen yritys on epäuskottava. Kerro, missä on vielä kehitettävää ja miten aiot edetä. Positiivinen, mutta rehellinen raportti on vakuuttavin.

• (Bonus)

  Käytä ESRS-tunnisteita otsikoissa (esim ESRS E-1), jos ne tukevat luettavuutta. Jos rakenne ja otsikointi ovat jo standardien mukaiset, tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä.

Laadukas kestävyysraportti erottaa suunnannäyttäjät seuraajista

Laadukas kestävyysraportti vaikuttaa yrityksen ukosttavuuteen ja kertoo sen valmiudesta rakentaa tulevaisuuskestävää liiketoimintaa. Siirtymäsuunnitelman laatu ja päästöraportoinnin kattavuus kertovat jo paljon miten yrityksessä hahmotetaan muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutukset toimintaympäristön muutoksiin ja fossiilimaailman väistämätön alasajo. Laadukas kestävyysraportti selkeillä tavoitteilla, datalla ja uskottavilla suunnitelmilla kertoo sidosryhmille yrityksen sitoutumisesta kestävyysmuutokseen ja sen halusta toteuttaa liiketoimintaa maapallon kantokyvyn rajoissa. Laadukas raportti ei kuitenkaan synny vain muutaman kuukauden raportointiponnistelun aikana, vaan vaatii aitoa kestävyystyötä vuoden ympäri. Raportti on paikka näyttää miten yrityksessä nivotaan kestävyyssiirtymä liiketoiminnan jatkuvuuteen.

Lopuksi

Odotan kevättä ja kestävyysraportointien toista kierrosta aidosti mielenkiinnolla. Ensimmäinen kierros oli oppimatka ja raporttien tyyleissä ja laaduissa oli paljon vaihtelua. Tämä on normaalia mutta toiselle kierrokselle odotan parannuksia.

Toivon näkeväni raportteja, jotka ovat selkeitä ja noudattavat ESRS:n rakennetta. Raporteista löytyy laadukasta ja vertailukelpoista dataa, tavoitteita ja suunnitelmia. Ja jos näitä ei vielä ole, esitetään uskottavasti suunnitelma niiden rakentamiselle. Kestävyysraportin tavoite ei ole pelkästään onnistumisten liputtaminen – se rakentaa kuvan siitä miten yritys hahmottaa roolinsa ilmastokriisin ratkaisijana ja tekee toimia rakeentaakseen tulevaisuuskestävää liiketoimintaa. Laadukas kestävyysraportti on ikkuna yrityksen tulevaisuuteen.

Öljy vastaan planeetta - fossiilitalouden loppu on väistämätön

Kuvittele maailma, jossa YK:n pääsihteeri António Guterres muistuttaa meitä siitä, että Yhdistyneet Kansakunnat on moraalinen kompassi, rauhan ja ihmisoikeuden majakka sekä katalyytti kestävälle kehitykselle. Ja samaan aikaan maailman vaikutusvaltaisimpiin johtajiin kuuluva Yhdysvaltain presidentti toteaa ilmastonmuutoksen olevan tyhmien ihmisten keksintö ja vihreä energia on täysi huijaus. Käsittämättömästi tämä ei ole dystooppista fiktiota, tämä on todellisuutta joka tapahtui YK:n yleiskokouksessa vain muutama päivä sitten.

Tiede fossiilisten polttoaineiden yhteydestä ilmaston lämpenemiseen on kiistaton

• IPCC:n raportit osoittavat, että olemme hälyttävää vauhtia matkalla yli 1,5 asteen lämpenemisen.

• Tutkimukset osoittavat, että fossiiliset polttoaineet ovat merkittävimpiä globaalin ilmastonmuutoksen aiheuttajia. Niistä johtuu jopa 75 % maailman kasviohuonekaasupäästöistä.

• Nature -lehti julkaisi syyskussa 2025 artikkelin, jossa tappavat lämpöaallot on yhdistetty tiettyjen yritysten aiheuttamiin päästöihin. Eikä ole yllättävää, että näiden yritysten kärjessä ovat öljy-yhtiöt.

Fossiilisten polttoaineiden tuottajien pääliiketoiminta on tuonut niille valtavasti rahaa ja sitä kautta valtaa. Nyt niiden perusliiketoiminnan edellytykset murenevat kun maailma rimpuilee irti öljystä. Vanha valta pitää kuitenkin kiinni kynsin ja hampain. Fossiilisten polttoaineiden kautta vaurautta ja valtaa haalineet tahot eivät halua luopua saavutetuista eduistaan – vaikka hintana on maapallon ja sen asukkaiden tulevaisuus (voihan pohatat sitten maapallon tuhottuaan vetäytyä apokalyptisiin maanalaisiin poteroihinsa).

Olemme tienristeyksessä mutta onneksemme vaihtoehtoja on

• Voimme joko antautua fossiilijättien armoille, jossa raha ja valta jatkavat keskittymistään tietyille tahoille ja ilmaston lämpeneminen kiihtyy. Tässä skenaariossa muun muassa saarivaltio Tuvalu on jäänyt merenpinnan alle vuoteen 2050 mennessä.

• Vaihtoehtoisesti, voimme jatkaa positiivista momentumia kohti kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta ja uusiutuvaa energiaa. (Oletkos muuten miettinyt miten uusiutuva energia on usein lokaalisti tuotettua ja täten infrastruktuurin paikalla ollessa voi tarjota myös geopoliittisesti turvallisempaa energiantuotantoa? Kukaan ei voi omia ja myydä meille tuulta tai aurinkoa.)

Maailmalta löytyy myös positiivisia signaaleja uusiutuvien saralta

• Muun muassa Iso-Britannia on dramaattisesti vähentänyt energiariippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista. Parhaimmillaan vain muutama prosentti sen tuottamasta sähköstä on peräisin hiilesta ja kaasusta. Vain 15 vuotta sitten tuo prosentti oli 75 %.

• Suomessa on vihreiden investointien aalto. EK:n mukaan vihreitä investointeja on 300 miljardin ja tuhannen hankkeen edestä.

• EU:n tasolla vihreän energian osuus lähentelee jo 50 prosenttia.

Muutos on siis tapahtumassa - nyt vain toivon ettemme mene sekaisin valloillaan olevasta ristiriitaisten äänten kakofoniasta (sen aiheuttamaan päänsärkyyn suosittelen esim. parasetamolia).

Hallittu siirtymä vai rimpuileva kaaos?

Fossiilisten valtakausi on väistämättä päättymässä, mutta se kuinka hallitusti se tapahtuu on vielä auki. Pystymmekö järjestelmälliseen siirtymään, vai tapahtuuko se vastakkainasettelujen ja kaaoksen kautta?

Se miten yritykset, päättäjät ja myös me yksilöt toimimme, voi kääntää laivaa hallitumpaan suuntaan. Voimme tehdä valintoja, jotka kiihdyttävät kestävyyssiirtymää. Jokainen uusi ilmastonmuutoksen transitiosuunnitelma ja investointi vihreään energiaan on askel kohti kestävämpää tulevaisuutta ja irtautumista fossiilisista polttoaineista.

Näin vastuullisuuspäällikkönä ja ikuisena haaveilijana odottaisin vielä sitä fossiiliyhtiötä, joka avoimesti toteaa toimintansa olevan haitallista ja esittää uskottavan suunnitelman pääliiketoimintansa hallitusta alasajosta ja esimerkiksi tuotekehitysbudjettinsa osoittamista vihreän siirtymän rakentamiseen. Aina saanee haaveilla?

Ilmastonmuutoksen torjunta on ihmisoikeuskysymys

Onko yrityksesi sitoutunut ihmisoikeuksiin mutta ei vielä ilmastonmuutoksen torjuntaan? Tällainen yhtälö voi olla riski yrityksen maineelle. Ilmastonmuutoksesta on aina puhuttu ympäristöhaasteena - nyt se on myös liitetty osaksi ihmisoikeuksia. Heinäkuussa 2025 YK:n kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) linjasi, että ilmastonmuutoksen torjunta on myös ihmisoikeuskysymys. Tämä päätös on historiallinen. Jatkossa, yritys tai mikä tahansa taho, joka on sitoutunut ihmisoikeuksiin mutta ei vähennä päästöjään osallistuu ihmisoikeuksien loukaamiseen.

Ilmastonmuutoksen torjunnalla on hälyttävä kiire

Pariisin ilmastosopimus asetti tavoitteeksi rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu 1,5 asteeseen. Tällä hetkellä olemme kuitenkin matkalla kohti yli 2,5 asteen lämpenemistä, mikä tarkoittaa laajoja vaikutuksia elinoloihin, ruoantuotantoon ja turvallisuuteen eri puolilla maailmaa. Kyse ei ole pelkästä “ympäristöriskistä” vaan ihmisten oikeudesta elämään, terveyteen, ravintoon ja asumiseen – siis elinolosuhteiltaan suopeaan planeettaan.

Lyhyesti ihmisoikeuksista

Ihmisoikeudet perustuvat YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen (1948) ja sitä seuranneisiin sopimuksiin. Ihmisoikeuksien ydin on yksinkertainen: jokaisella ihmisellä on oikeus elämään, turvallisuuteen ja ihmisarvoiseen kohteluun. Muutamia yrityksille erityisen olennaisia ihmisoikeussitoumuksia ovat OECD:n toimintaohjeen monikansallisille yrityksille (OECD Guidelines for Multinational Enterprises) sekä YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet (UN Guiding Principles on Business and Human Rights) ja Kansainvälisen työjärjestön julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista (Declaration of the International Labour Organisation on Fundamental Principles and Rights at Work).

Tärkeimpiä aiheita yritysten ihmioikeustyössä on muun muassa vapaus järjestäytymiseen ja työehtosopimusneuvotteluihin, pakkotyön poistaminen, lapsityövoiman poistaminen sekä kaikenlaisen syrjinnän ja häirinnän estäminen. Tärkeää on myös huolehtia työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta työtehtävissä.

Viime vuosina ihmisoikeudet ovat nousseet entistä näkyvämmin yritysten vastuullisuusagendalle, sillä EU:n CSDDD-direktiivi edellyttää yrityksiltä human rights due diligence -prosesseja. Ennen ihmisoikeuksiin saatettiin “sitoutua” yleisellä tasolla – nyt yritykset tekevät konkreettisia selvityksiä, arviointeja ja toimenpiteitä ihmisoikeuksien toteutumiseksi niin omissa toiminnoissaan kuin arvoketjussaan.

Kansainvälisen tuomioistuimen historiallinen lausunto

Heinäkuussa 2025 kansainvälinen tuomioistuin ICJ vahvisti sen, minkä tutkijat ja aktivistit ovat pitkään sanoneet: Ilmastonmuutoksen torjunta kuuluu ihmisoikeuksien piiriin.

Tämä linjaus on merkittävä, koska se yhdistää virallisesti kaksi aiemmin erillistä yritysvastuun kategoriaa – ilmastotyön ja ihmisoikeudet. Käytännössä se tarkoittaa, että:

• Ilman päästövähennyksiä ei voi olla ihmisoikeuksien kunnioittamista.

• Yritykset, jotka sitoutuvat ihmisoikeuksiin, mutta eivät vähennä päästöjään toimivat ristiriitaisesti.

Mitä tämä tarkoittaa yrityksille?

ICJ:n lausunto sitoo yhteen ihmisoikeudet ja ilmastonmuutoksen torjunnan. Maapallomme ihmiselämälle suotuisat elinolosuhteet ovat nyt siis ihmisoikeus – ja ilmastonmuutoksen vakavimmat skenaariot uhkaavat tätä. Ihmisoikeuksia ei voi enää tarkaastella vain oman toiminnan ja toimitusketjujen työolojen kautta, ja ilmastotyötä ei voida pitää enää pelkkänä päästöjen hallintana. Molemmat liittyvät suoraan ihmisten oikeuteen elää turvallisessa ja kestävällä tavalla toimivassa yhteiskunnassa.

—> Ihmisoikeuksiin sitoutunut yritys sitoutuu myös vähähiiliseen tulevaisuuteen.

Jatkossa ihmisoikeuksiin sitoutuneilla yrityksillä tulisikin olla selkeä päästövähennystavoite sekä siirtymäsuunnitelma liiketoimintansa mukauttamisesta vähähiiliseksi. Muutoin yrityksen sitoutumista ihmisoikeuksiin voidaan pitää epäuskottavana. Mikäli ihmisoikeuksia ja ilmaston muutoksen torjunnan yhteyttä ei näe ja teoillaan sitä edistä on riskinä yritykselle mainehaitta ja vastuullisuustietoisten kuluttajien luottamuksen menetys.

Ilmastonmuutos ei ole ainoastaan ympäristöongelma - se on oikeus elämään, ravintoon, terveyteen ja turvallisuuteen sekä elinkelpoiseen planeettaan. Yritys, joka haluaa olla uskottava ihmisoikeuksien puolustaja, ei voi jättää päästövähennyksiä tekemättä.

Sekaisin olennaisuudesta – miten johdonmukaistaa ESG-teemojen arviointi?

Mitkä ovat yritykselleni olennaiset kestävyysteemat?

Tämän kysymyksen äärellä on viime vuosina ollut lähes jokainen vastuullisuuspäällikkö ja -johtaja. CSRD:n raportointivaatimusten myötä olennaisuuden määrittelystä on tullut yksi yritysvastuun kriittisimmistä, ja toisaalta vaikeimmista työkaluista. Mutta mikä tekee olennaisuuden määrittelystä niin hankalaa ja miten siihen voi löytää johdonmukaisen lähestymistavan?

Mitä on olennaisuus?

Perinteisesti yritysvastuussa olennaisuus on tarkoittanut sitä, että tunnistetaan juuri ne vastuullisuuden osa-alueet, jotka ovat liiketoiminnan ja sidosryhmien näkökulmasta merkityksellisimpiä.

• GRI-maailmassa puhutaan yksinkertaisesta olennaisuudesta: yritys raportoi teemoista, jotka ovat merkittäviä sidosryhmille ja liiketoiminnalle (outside-in).

• CSRD toi rinnalle kaksoisolennaisuuden: yrityksen on arvioitava paitsi vastuullisuusteemojen vaikutus yritykseen (outside-in), kuin myös se, millaisia vaikutuksia yrityksellä on ympäristöön ja yhteiskuntaan (inside-out). Lisäksi, CSRD lisäsi taloudellisen elementin olennaisuuteen, jossa kestävyysteeman taloudellinen vaikutus yritykseen (ns. financial materiality) tulee myös arvioida.

Olennaisuus ei enää tarkoita vain “mitä sidosryhmät meiltä haluavat”, vaan myös “millä tavoin yrityksemme vaikuttaa ympäröivään maailmaan” sekä “millaisia taloudellisia riskejä ja mahdollisuuksia olennaiset teemat voivat yrityksellemme aiheuttaa”.

Miksi sitten olennaisuuden määrittely on niin vaikeaa?

Kaksinkertaisen olennaisuuden arviointi on jo sellaisenaan monimutkaisempaa kuin vanha GRI-maailma, koska olennaisuutta tarkastellaan kahdesta näkökulmasta. Erityistä hankaluutta arviointiin tuo:

• CSRD:n mukaan olennaisuusarvioinnissa tulee huomioida oman toiminnan lisäksi arvoketju. Jos esimerkiksi yritys tuottaa vähäpäästöisesti hyödykkeitä lentoliikenteen käyttöön, nouseeko ilmastonmuutos sille olennaiseksi asiakkaan, eli lentöyhtiön, korkeiden päästöjen vuoksi?

• Osa Eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien aiheista ei ole kaikille vielä kovin tuttuja. Esimerkiksi, sidosryhmien lienee helpompaa nostaa ilmastonmuutos yritykselle olennaiseksi teemaksi biodiversiteetin sijaan, koska tietoisuus ilmanstonmuutoksesta on monessa tapauksessa suurempaa kuin luontokadon ajureista. Pelkkiin sidosryhmän arvioihin nojaaminen voi siis jättää aidosti olennaisia aiheita arvioinnin ulkopuolelle.

• Entäs, voiko kaikki olla olennaista ja mihin olennaisuuden raja vedetään? Miten arvioida pitkän aikavälin vielä epämääräisten riskien ja mahdollisuuksien oletettua taloudellista vaikutusta yritykseen?

Jos näistä kysymyksistä ei jo mene pää sekaisin, niin viimeistään siinä vaiheessa vastuullisuuspäällikön pakka hajoaa kun kaikki tämä tulisi selkokielisesti ja ymmärrettävästi selittää organisaatiolle ja saada muilta funktioilta vastauksia olennaisuutta arvioidessa. Kuinka moni tunnistaakaan tilanteen, jossa toisen funktion edustajan silmät lasittuvat jo mainittaessa sanan “kaksoisolennaisuus”?

Johdonmukaisuutta olennaisuuden arviointiin

Vaikka olennaisuuden arviointi on vaikeaa on onneksi osa teemoista melko selkeitä ja suoraviivaisia arvioitavaksi. Tärkeää on mielestäni kysyä, onko liiketoiminnan jatkuvuus riippuvaista tästä tekijästä? Esimerkiksi:

• Ilmastonmuutos (E1): Jos yrityksen pääliiketoiminnan pyörittäminen on riippuvaista kasvihuonekaasupäästöjen tuottamisesta, on tämä selkeä olennaisuustekijä. Esimerkiksi lentoyhtiön liiketoimintaa ei voida toistaiseksi pyörittää ilman päästöjen tuottamista, mutta pienelle konsulttitoimistolle tilanne voi olla täysin erilainen.

• Oma työvoima (S1): Jos liiketoiminnan pyörittäminen on riippuvaista merkittävissä määrin työvoimasta nousee Oma työvoima olennaiseksi tekijäksi. Esimerkiksi siivouspalveluyritykselle henkilöstö on keskeisin voimavara, kun taas pitkälti automaation voimin tuotetussa online-palvelussa henkilöstöä ei välttämättä ole juuri lainkaan.

Toki E1 ja S1 standardeissa haastetta tuo arvoketjuajattelu - jos jokin aihe ei ole yrityksen toiminnassa merkittävä mutta arvoketjussa on, minkä rajan pitää ylittyä että aihe nostetaan olennaiseksi? Tähän ei ehkä kenelläkään ole suoraa vastausta, ja toimintatapa tämän ympärillä kehittynee kun olennaisuusarvioiden maturiteetti ja parhaat toimintatavat vakiintuvat. Tässä vaiheessa arvoinnissa nojataankin lähinnä yrityksen omaan painotukseen ja ehkä myös omatuntoon.

Vähemmän selkeät, mutta tärkeät teemat

Osa ESG-teemoista on vähemmän tunnettuja tai haastavampia arvioida. Niidenkin olennaisuuden arvoinnissa voidaan kuitenkin käyttää johdonmukaisia menettelytapoja.

• Biodiversiteetti (E4): Lähes kaikki yritykset ovat tavalla tai toisella sidoksissa luonnonvaroihin, mutta milloin teema nostetaan olennaiseksi? Eräs lähestymistapa on tarkastella luontokadon ajureita. Eli onko yritys mukana biodiversiteettikadon ajureissa (vieraslajit, maa- ja merialueiden käytön muutokset, ilmastonmuutos, saastuttaminen tai luonnonvarojen ylikulutus)? Jos kyllä, biodiversiteetti voi nousta olennaiseksi teemaksi. Tai vastaavasti, käyttääkö yritys jotain sellaista luonnon raaka-ainetta, jota ilman yrityksen toiminta vaarantuu ja tämä raaka-aine on uhattuna luontokadossa?

• Yhteisöt (S3): Sosiaalisen vastuun S3 teema voi aiheuttaa myös harmaita hiuksia. Tarkoitetaanko tässä standardissa ainoastaan alkuperäisyhteisöjä vai kaikenlaisia yhteistöjä yrityksen toiminnan ja arvoketjun varrella? Luonnollisesti iso tuotantolaitos alkuperäiskansan elinalueella on itsestäänselvä syy tämän teeman olennaisuudelle. Mutta entäs muut tapaukset? Tässä näkisin nimenomaan sidosryhmäkyselyllä suuren merkityksen, sekä sillä, millaisia sidosryhmiä yrityksellä ylipäänsä on. Jos yritys on esimerkiksi pienen kunnan ainoita isoja työnantajia voisi olennaisuutta silloin harkita vakavasti.

Onko kerran asetettu olennaisuus staattinen?

Monissa yrityksissä on varmasti myös pohdittu, onko kerran olennaiseksi arvioitu aihe sitä aina ja voiko olennaisuutta muuttaa. Omasta mielestäni olennaiset teemat eivät missään nimessä ole staattisia ja syitä muuttuvalle olennaisuudelle voi olla monia, kuten:

• Yrityskaupat ja -myynnit

• Uudet liiketoiminta-alueet toiminnan laajentumisen tai innovaatioiden myötä

• Toimintaympäristön muutokset

• Strategian tai liiketoimintatavoitteiden muuttuminen

• Ensimmäisinä raportointivuosina myös oppimiskäyrä ja toimialan vakiintuvat tavat

Lopuksi

Olennaisuuden määrittely on strateginen työkalu. Se auttaa yritystä hahmottamaan kestävyysteemat, jotka todella vaikuttavat sekä liiketoimintaan että ympäröivään yhteiskuntaan. Oma käytännön havaintoni on ollut, että monesti olennaisuusarvioinnin lopputulos ei tuota johtajille ja prosessiin osallistuneille isoja yllätyksiä. Usein olennaiset teemat ovat jo tavalla tai toisella olleet mukana liiketoiminta-ajureissa, riskikartoituksissa tai muissa liiketoiminnan prosesseissa. CSRD:n olennaisuusarvionti yksinkertaisesti kokoaa eri teemat yhteen kestävyyden ison sateenvarjon alle ja tarkastelee niitä vastuullisuuden näkökulmasta

Esimerkiksi työvoimasta riippuvainen yritys on varmasti tunnistanut eläköitysmisriskit HR:n riskiarvoissa, nyt se vaan nostetaan osaksi laajempaa kestävyystarkastelua.

Johdonmukainen ja säännöllisesti päivitettävä olennaisuusanalyysi antaa yritykselle selkänojaa paitsi raportointivaatimusten täyttämiseen myös liiketoiminnan tulevaisuuden turvaamiseen, jossa kestävyystyö on olennainen osa toiminnan jatkuvuuden varmistamista.

Ilmastonmuutos ei uhkaa planeettaa – se uhkaa liiketoimintaasi

Toinen vuosi yli 1,5 asteen rajan

Elämme parhaillaan toista vuotta, jona maapallon keskilämpotilan nousu ylittää 1,5 asteen rajan. Tämä on hätähuuto; ei planeetalle, vaan ihmisille, yhteiskunnalle ja liiketoiminnalle. Planeetta kyllä selviää, mutta se maailma, johon me olemme tottuneet ja jonka varaan olemme yhteiskuntamme rakentaneet, muuttuu peruuttamattomasti. Ilmastonmuutoksen hillintä on edelleen kriittistä, jotta vältämme pahimmat lämpenemisen skenaariot. Se tarkoittaa nopeaa irtautumista fossiilisista polttoaineista ja yhteiskunnan läpileikkaavaa siirtymää. Mutta hillitseminen ei enää riitä. Ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää kokonaan – sen vaikutukset tuntuvat kaikkialla, ja Eurooppa lämpenee nopeimmin koko maailmassa. Parhaiten valmistaudumme aloittamalla sopeutumisen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

On syytä alkaa keskustella vakavasti ilmastonmuutokseen sopeutumisesta. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen tarkoittaa muutoksia arjessamme, yrityksissämme ja yhteiskunnisamme niin että olemme valmiimpia selviämään tulevista lämpenemisen aiheuttamista muutoksista. Nämä muutokset voivat olla fyysisiä, kuten sään ääri-ilmiöitä (esim. tulvat, rankkasateet, hurrikaanit, maaperän rapautuminen) tai transitionaalisia (esim. ilmastopakolaisuus, poliittinen epävakaus, markkinoiden ja kysynnän muutokset). WBCSD arvioi, että ilman sopeutumista vuoteen 2050 mennessä menetetään jopa 250 000 ihmishenkeä enemmän ja maailman BKT supistuu 4,4 %. Ihan pienistä vaikutuksista ei siis ole kyse.

Miksi sopeutumisen pitäisi kiinnostaa yrityksiä?

Muistatko, mitä tapahtui tuotteiden ja raaka-aineiden saatavuudelle kun rahtialus Evergreen tukki Suezin kanavan? Joidenkin arvioiden mukaan tapahtuma häiritsi tavaran kulkua 9 miljardin dollarin edestä päivittäin. Toimitusketjun häiriöt on vain yksi monista ilmastonmuutoksen mahdollisista riskeistä yrityksille. Sen lisäksi uhkana ovat muun muassa infrastruktuurin pettäminen sään ääri-ilmiöiden seuraksena, työvoiman saatavuuden haasteet, häiriöistä johtuva hintojen nousu, pula kriittisistä raaka-aineista tai toimintaympäristön muutokset. Ilmastonmuutoksen sopeutumisen vakavasti ottavat yritykset rakentavat siis itselleen vakaampaa tulevaisuutta ja mahdollisesti jopa kilpailuetua. Ennustan, että esimerkiksi aurinkorasvan myynti kasvaa kuumuusjaksojen lisääntymisten myötä.

Isot ovat jo liikkeellä – Esimerkki: Starbucks

Isot yritykset ovat jo liikkeellä sopeutumistoimien kanssa. Starbucksin pääraaka-aine kahvi on erityisen herkkä muuttuvalle ilmastolle. Starbucks on lähtenyt aktiivisesti implementoimaan ilmastonmuutoksen sopeutumisen toimenpiteitä toimintansa jatkuvuuden turvaamiseksi. Starbucks muun muassa ohjeistaa tuottajiaan kestävien viljelyperiaatteiden käyttöönotosta. Yhtiö lisäksi kehittää uusia kahvilajikkeita, jotka pärjäävät paremmin muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.

TLDR;

• Ilmastonmuutoksen hillinnän kriittinen raja 1,5 C on ylitetty kahtena vuotena peräkkäin. Ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää.

• Hillintä on edelleen välttämätöntä pahimpien lämpenemisen skenaarioiden välttämiseksi.

• Liiketoimintansa jatkuvuudesta välittävät yritykset tekevät ilmastonmuutoksen sopeutumistoimia fyysisiä ja transitionaalisia muutoksia ymmärtäen: vähentävät riskejä ja luovat kilpailuetua.

• Isot yritykset ovat jo liikkeellä sopeutumistoimien kanssa.

Lisälukemista

WBCSD on julkaissut keväällä oppaan ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja resilienssistä yritysjohtajille. Tsekkaa opas täältä: https://www.wbcsd.org/resources/the-business-leaders-guide-to-climate-adaptation-resilience/

Päästöjä, puutteita ja potentiaalia – Suomen suuryritysten ilmastotyön tilannekuva

Ovatko Suomen suurimmat yritykset aktiivisesti hillitsemässä ilmastonmuutosta? Tarkastelin liikevaihdon mukaan Suomen 15 suurimman yrityksen 2024 kestävyysraportit selvittääkseni yritysten sitoutumista ja edistymistä ilmastotyössä. 2020-lukua on kuvattu merkitseväksi vuosikymmeneksi ilmastonmuutoksen hillinnän ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Olemme nyt tämän vuosikymmenen puolivälissä. Minua kiinnosti tarkastella, onko suomalainen yrityskenttä menossa ilmastonmuutoksen suhteen kestävämpään suuntaan – ja kuinka nopeasti? Käsissämme on sekä puutteita että potentiaalia.

Tarkastelen yritysten tilannekuvaa ilmastonmuutoksen hillinnässä seuraavista näkökulmista:

• Onko yritys ilmoittanut kasvihuonekaasupäästönsä, niihin liittyvän tavoitteen ja ovatko päästöt vähentyneet edellisistä vuosista,

• Ilmoittaako yritys siirtymäsuunnitelman 1,5 C asteen mukaiseen liiketoimintaan siirtymiseksi, mitä se pitää sisällään ja kuinka helppolukuinen se on.

Kasvihuonekaasupäästöt, tavoitteet ja päästövähennykset

• Analyysissani 7/15 yhtiöstä esitti päästöjen vähentymistä vuonna 2024 vs 2023. Keskimäärin päästöt vähenivät 8 % edelliseen vuoteen. Kolme yhtiötä eivät ilmoittaneet 2023 päästöjään 2024 raporteissaan. Yhdeksän yhtiötä esittivät baseline-vuoden, joihin verrattuna päästöjä oli onnistuttu vähentämään jopa -43 %. Eräällä yrityksellä päästöt olivat kuitenkin kasvaneet yli 50% suhteessa baseline-vuoteensa.

• 11/15 yritystä ovat asettaneet SBTi:n tieteeseen perustuvat päästötavoitteet. Loput neljä eivät olleet tehneet edes SBTi-commitmentia (lupausta asettaa tavoitteet). Kaikilla tavoitteet asettaneilla oli ns. Near-term eli lyhyen aikavälin tavoite vähentää päästöjään. Kahdelta yritykseltä löytyi myös hyväksytty Net Zero -tavoite ja kahdelta yritykseltä sitoumus (commitment) Net Zero tavoitteen asettamiseen.

• Koska systeeminen muutos vaatii fosiilisista polttoaineista irtautumista, tarkastelin myös kuinka suuri osa yritysten energiankulutuksesta tulee fossiilisista lähteistä. Alin luku oli 10,4 % (Stora Enso) ja korkein 82 % (Kone). Yllättäen sekä Neste että St1 jäivät Koneen taakse osuuksilla 80 % ja 76 %. Alle 50 % osuuksissa liikkui 7/15 yhtiöstä.

• Ottaen huomioon, että tarkastelussani oli Suomen 15 suurinta yritystä olen hieman pettynyt. Vaikka ensimmäinen CSRD-kierros vaatikin vain päättyneen tilikauden päästötiedot, olisin odottanut kaikkien yhtiöiden raportoivan myös vertailukauden tiedot. Ne hyvin monelta kuitenkin varmasti löytyvät. Vähennystavoitteet asettaneiden yritysten osuus oli onneksi suuri, mutta mieluiten tavoite olisi kaikilta jo löytynyt. Myös Net Zero -tavoitteen osuus oli valitettavan pieni. Päästölukuja ja tavoitteita tarkastellessa voidaan sanoa että asioita tehdään erityisesti Scope 1 ja 2 tasolla. Scope 3:n hallittu pienentäminen ja nettonolla ovat hatarammalla pohjalla.

• En tässä tarkastelussa vertaillut päästöjen kehittymistä suhteessa liikevaihdon kehittymiseen, mutta mielenkiintoista olisi nähdä kuinka suuresti taloudellinen menestys vaikuttaa näiden yritysten päästöjen suuruteen. Onko jokin yritys jo onnistunut irroittamaan päästöjen kasvun liiketoiminnan kasvusta?

Siirtymäsuunnitelmat

• Analyysissa 11/15 yhtiöstä raportoivat jonkinlaisen siirtymäsuunnitelman. Lopuilla yhtiöistä siirtymäsuunnitelmaa oltiin kehittämässä tai suunnittelemassa. Mielenkiintoista on, että ainakin kolme yritystä mainitsi odottavansa tai ottavansa vaikutteita siirtymäsuunnitelmaansa CSDDD-sääntelyn (Corporate sustainability due diligence directive) myötä. CSDDD vaatii sen alaisilta yrityksiltä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisen siirtymäsuunnitelman. CSDDD on yksi EU:n Omnibus kevennyspaketin osa. Voidaanko tässä siis jo konkreettisesti todeta, että liian isot CSDDD:n vesitykset tulevat suoraan vaikuttamaan siihen, kuinka yhtiöt valmistautuvat liiketoimintansa muovaamiseen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi? Nykyinen sääntely on jo selkeästi herättänyt yhtiöt toimimaan, ja pelkoni on että tämä vahva momentum hukataan mikäli Omnibus keventää CSDDD:n vaateita liikaa.

• Siirtymäsuunnitelmat vaihtelivat laadultaan ja raportointityyliltään valtavasti. Lukijana selkeimmältä sisällöltä tuntui sellainen, jossa siirtymäsuunnitelma oli kuvattu graafisesti aikajanalla, johon oli yhdistetty tunnistetut keinot (levers) ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Lisäymmärrystä toi, jos raportissa oli käytetty ESRS-standardeistakin löytyvää vesiputouskuvaajaa visualisoimaan päästöjen kehittyminen eri toimenpiteiden kautta. Erityisesti Nokian raportissa siirtymäsuunnitelman kuvaus oli mielestäni onnistunut. Vaikeaselkoisimpia siirtymäsuunnitelmia olivat sellaiset, jotka oli kuvattu ainoastaan tekstin sisällä ja mahdollisesti jopa hajautettu useampaan eri kohtaan raporttia. Selkeiden aikajanalle asetettujen keinojen sekä keinokohtaisen päästövähennyspotentiaalin puuttuminen veivät siirtymäsuunnitelmilta uskottavuutta. Hyvin rakennetullaja selkeällä siirtymäsuunnitelmalla viestitään sidosryhmille yhtiön strateginen tiekartta liiketoimintariskien hallitsemiseksi ja se tuo uskottavuutta yhtiön tulevaisuuskuvaan.

• Huomattavaa siirtymäsuunnitelmissa oli mielestäni myös se, että Scope 3 -päästöt eli arvoketjun päästöt puuttuivat vielä monelta ainakin osittain. Tämä vahvistaa sitä ajatusta, että Scope 3 -päästöt ja erityisesti niiden hallinta on isoillekin yrityksille vielä vaikeaa. Tavallaan tämä havainto on lohduttava pienemmille yrityksille, jotka kamppailevat Scope 3:n kanssa. Toisaalta taas ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi toivoisin että Scope 3:n osalta oltaisiin jo pidemmällä.

Loppuarvio

Ensimmäiset viralliset CSRD:n mukaiset kestävyysraportit ovat nyt ulkona. Analysoin 15 liikevaihdoltaan suurimman Suomalaisen yrityksen raportit ilmastonmuutoksen osalta. Isossa kuvassa nämä yritykset ovat heränneet ilmastonmuutokseen ja suurin osa on tavalla tai toisella lähtenyt tekemään toimenpiteitä tai ainakin suunnitelmia päästöjensä hillitsemiseksi. Vaikka tämä on positiivinen viesti niin tekemistä vielä riittää Suomen suurimmissakin yrityksissä. Sinänsä tämä voi olla lohduttavaa pienempien yritysten puolesta, eivät isotkaan ole vielä täysin valmiita. Mutta ilmastonmuutoksen tehokkaan hillinnän kannalta ainakaan raporttien perusteella emme ole vielä tarpeeksi pitkällä.

Nyt julkaisut raportit olivat tyyleiltään ja laadultaan hajanaisia. Hankalinta lukijalle oli, jos raportoinnin rakenteessa ja sisällössä oli poikettu ESRS:n raamista - puoltaen siis standardoidun raportoinnin merkitystä tiedon analysoinnissa. Myös siirtymäsuunnitelmat, jotka pohjautuivat ainoastaan narratiiviin ilman visualisointeja, jäivät vaikeaselkoisemmiksi. Tulevilta raportointikierroksilta toivon erityisesti päästöjen vertailuarvojen esittämistä, ESRS-taulukoiden ja rakenteen noudattamista sekä panostusta siirtymäsuunnitelmien laatuun ja visuaalisuuteen.

Tärkeimpänä kuitenkin pidän sitä, että jo saavutettu ilmastonmuutoksen hillintään liittyvä momentum ei hidastu. Näillä 15 yrityksellä on valtava mahdollisuus näyttää mallia, rakentaa parhaita käytäntöjä sekä vetää toimitusketjunsa mukaan ratkaisemaan ilmastokriisiä kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseksi.

Analyysissa mukana olleet yhtiöt: Neste, Nokia, S-ryhmä, Nordea, Kesko, Kone, UPM Kymmene, Sampo, Stora Enso, St1 Nordic, Outokumpu, Fortum, Metsä Group, Wärtsilä ja Metso

Tulevaisuus, jossa vastuullisuuspäälliköitä ei enää ole

Odotan tulevaisuutta, jossa vastuullisuuspäälliköitä ei enää ole. Luit oikein, toivon että saan elää vielä aikana, jossa oma nykyinen ammattini katoaa tai ainakin vahvasti muovautuu joksikin muuksi. Mutta miksi?

En siksi, että odottaisin tulevaisuutta, jossa olemme luovuttaneet esimerkiksi ilmastonmuutoksen, luontokadon, vesikriisin ja ihmisoikeusrikkomusten osalta porskuttaen kohti sosiaalista ja ekologista romahdusta. Vaan nimenomaan päinvastoin.

Odotan tulevaisuutta, jossa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä toiminta on itsestäänselvyys – siis sisäänrakennettu kaikkeen. Tässä kuvittelemassani tulevaisuudessa vastuullisuuspäälliköitä ei enää ole, koska kestävästi toimiminen on se normaali ja luonnollinen tapa toimia. Vastuullisuustyö ei ole mitään ekstraa, vaan kukin rooli yhteiskunnassa ja yrityksissä nojautuu kestävän kehityksen periaatteisiin. Näin mahdollistamme aivan uudenlaiset edellytykset onnistua systeemisessä muutoksessa. Vauhdittaisimme siirtymistämme pois nykyisestä elinympäristöämme rapauttavasta toiminnasta siihen, että elämme planeetan kantokyvyn rajoissa.

Vastuullisuuspäälliköiden nykyrooli yrityksissä

Nykypäivänä vastuullisuuspäälliköt ovat korvaamattomia yritysten vastuullisuustyössä. Useimmiten rooliin kuuluu esimerkiksi yhtiön vastuullisuusohjelman edistäminen, KPI-seuranta ja vastuullisuusraportointi, muiden funktioiden tukeminen vastuullisuusasioissa, erilaisiin kehitysprojekteihin osallistuminen vastuullisuusasiantuntijana tai muun muassa vastuullisuusviestintä sisäisesti ja ulkoisesti sekä johdon sparraaminen yhtiön vastuullisuustyön suunnasta ja sen merkityksestä liiketoiminnalle.

Mutta miltä yrityksissä voisi näyttää, kun vastuullisuuspäälliköitä ei enää tarvita? Visiossani se ei olisi sitä, että edellä mainitsemiani asioita ei enää tehdä. Sen sijaan, ne olisivat luonnollinen osa yrityksen toimintaa: integroituneena eri funktioihin ja rooleihin. Esimerkiksi KPI:t ja raportointi olisivat osa talousosaston vakiotehtäviä. Vastuullisuusraportoinnin periaatteiden ja prosessien kun pitäisi olla samat kuin taloudellisessa raportoinnissa. Vastuullisuusohjelmia ei joko enää tarvita ollenkaan systeemisen muutoksen ollessa tarpeeksi pitkällä. Vaihtoehtoisesti, vastuullisuusohjelmien sisältö on sisäänrakennettu osa strategiaa ja osana strategiaprosesseja jalkautettu funktioiden kehitystiekarttoihin. Kehitysprojekteissa vastuullisuusasiantuntija tulisi suoraan funktioiden sisältä. Esimerkiksi myynti puhuu asiakkaille sujuvasti vastuullisuudesta, tuotekehitys sisällyttää teeman automaattisesti työhönsä ja huolellisuusvelvoitteen periaatteet ovat itsestäänselvä osa hankinnan prosesseja.

Maalaamani kuva lienee vielä melko idealistinen. Ehkä jo se, että visioita kuvailee, toimii katalysaattorina muutoksen mahdollistamiselle?

Minkä pitäisi muuttua, ettei vastuullisuuspäälliköitä enää tarvita?

Osaamispulan paikkaaminen: Tällä hetkellä organisaatioiden vastuullisuuskyvykkyys nojaa paljolti vastuullisuusammattilaisten osaamiseen. Muutoksen mahdollistamiseksi vastuullisuusosaamista tarvitaan jokaisessa funktiossa ja roolissa, jotta se sisäänrakentuu osaksi vakiintuneita toimintatapoja.

Koulutuksen uudistaminen: Jotta työmarkkinoille saadaan vastuullisuusosaamista sisäänrakennettuna eri ammattiryhmiin, tulisi vastuullisuuden olla integroitu osa koulutusjärjestelmää ja tutkintoja. Pelkkä erillinen kurssi osana korkeakoulututkintoa ei riitä, vaan teema olisi implisiittisesti osa kaikkia opetussisältöjä. Ei esimerkiksi puhuta enää "vastuullisesta rakentamisesta", on vain rakentamista, joka tehdään vastuullisuuden periaattein.

Lainsäädäntö: Tarvitsemme systeemistä muutosta tukevaa ja vauhdittavaa lainsäädäntöä. Muutosta kyllä tapahtuu koko ajan, mutta hitaasti. Lisäksi, elämme hullunkurisessa maailmassa, jossa on edullisempaa saastuttaa tai ostaa ympäristölle vahingollisempi tuote kuin toimia vastuullisesti.

Kansainvälisten yhteisöjen tuki: Muutos on ihmisille vaikeaa, ja muutosvastarinta voi olla luontainen reaktio pysyäksemme tutussa tavassa toimia. Muutos on kuitenkin mahdollinen ja vähemmän kivuliasta kun muutoksen askeleet ja vaikutukset kuvataan ja selitetään. Tässä kansainväliset yhteisöt voivat olla tärkeässä roolissa, ja tekevätkin sitä jo nykyisellään.

Nykyisten vastuullisuuspäälliköiden ja rohkeiden johtajien panos muuttaa maailmaa: Yritysten johtajilla ja myös vastuullisuuspäälliköillä on mahdollisuus olla rohkeita ja ajaa muutosta yritysten sisällä. Tarvitsemme esimerkkejä siitä, miten yritykset ovat aidosti integroineet vastuullisuustyön osaksi kaikkea tekemistään. Esimerkkien pohjalta muut voivat uskaltautua seuraamaan perässä.

Olemme vielä kaukana maailmasta, jossa vastuullisuuspäälliköitä ei enää tarvita, mutta se on tulevaisuus josta uskallan haaveilla. Viimeisten vuosien aikana on myös tapahtunut muutosta. Yhä enemmän näkyy sitä, että vastuullisuustiimit jalkauttavat vastuullisuustyötä myös muun organisaation tehtäviin. Nuoremmat sukupolvet näkevät kestävästi toimimisen itsestäänselvänä ja osaavat kritisoida nykyisiä toimintatapoja.

Suunta tuntuu oikealta, vauhti vain liian hitaalta.

Vastuullisuustyö, hygieniaa vai kilpailuetu?

Vastuullisuustyöhön liittyy paljon oletuksia siitä, että kyseessä on lakien ja sääntelyiden noudattaminen, raportointi, kilpailijoiden kanssa samalla tasolla pysyminen, yrityksen julkisuuskuvasta huolehtiminen tai mahdollisesti edullisemman rahoituksen saaminen. Vastuullisuustyöllä voidaan tukea näitä kaikkia, mutta mielestäni liian harvoin keskusteluissa nousee vakavasti esille se, että vastuullisuudesta haetaan kilpailuetua. Spekuloidaan myös sitä, onko kilpailuedun tavoittelussa vastuullisuustyöllä enää mahdollisuuksia vai menikö se juna jo?

Ei, se juna ei ole vielä mennyt.

Eniten minua näissä kysymyksissä harmittaa se, että vastuullisuustyö on tapana lokeroida hyvin ahtaasti. Se nähdään vaikkapa kierrättämisenä tai KHK-päästöjen vähentämisenä, ja näiden osalta voidaankin jo puhua pitkälti hygieniasta. Päästölaskenta on monille yrityksille osa arkea. Sitä vaativat asiakkaat ja rahoittajat mutta myös kilpailijat voivat asettaa paineita päästövähennyksiin. Kierrätystäkin vaaditaan lainsäädännössä ja on melko itsestäänselvä toimintatapa monille yrityksille.

Keskusteluissa siitä, voiko vastuullisuustyöstä löytää kilpailuetua on mielestäni hyvä muistuttaa, kuinka laaja sateenvarjo vastuullisuus on ja kuinka paljon eri ulottuvuuksia sen alle mahtuu: käytännössä siis kaikki ympäristölliseen, sosiaaliseen tai hallinnolliseen vastuullisuuteen liittyvät teemat. Vastuullisuustyö voi muuttua kilpailueduksi silloin kun se yhdistetään liiketoiminnalliseen hyötyyn, asiakkaan tarpeeseen tai uudenlaiseen tapaan tuottaa arvoa. Näin ollen, onkin hyvä tutkia, mitkä vastuullisuuden osa-alueet kohtaavat oman ydinliiketoiminnan kanssa. Potentiaalia uuteen on vielä paljon, esimerkiksi:

• Kiertotalouteen perustuvat liiketoimintamallit, kuten tuotteiden vuokraus, korjaus, varaosamyynti tai tuotteen elinkaaren pidentäminen.

• Vastuulliset materiaalivalinnat, joilla voidaan säästää kustannuksia ja lievittää globaalia resurssipulaa.

• Jakamistalous ja alustaekosysteemit, joissa resursseja käytetään tehokkaasti ja haastetaan vanhoja toimintatapoja. Nämä mallit voivat myös luoda uudenlaista yhteisöllisyyttä ja sitouttaa asiakkaita.

• Asiakaskokemuksen tasa-arvoistaminen, kuten panostaminen palveluiden saavutettavuuteen erilaisille ihmisille – ikääntyneille, lapsille, liikuntarajoitteisille – voi tuoda yritykselle täysin uusia asiakasryhmiä.

Esimerkki vastuullisuudesta kilpailuetuna: Vinted – kun vastuullisuus ja käyttökokemus kohtaavat

Viime viikolla uutisoitiin, että käytettyjen vaatteiden kauppapaikka Vinted on noussut Ranskan suurimmaksi vaatteiden jälleenmyyjäksi, ohittaen suuret pikamuotiketjut.

Vinted onnistui yhdistämään vastuullisuuden siihen, mikä usein ratkaisee käyttäjän valinnan: helppouteen. Kuluttajat haluavat tehdä vastuullisia valintoja, mutta liian usein niiden toteuttaminen vaatii kuluttajalta muuttumista tai vaivaa. Vinted teki käytettyjen vaatteiden ostamisesta ja myymisestä niin sujuvaa ja houkuttelevaa, että käyttäjien kulutustavat muuttuivat ilman että heidän itsensä täytyi muuttua.

Vastuullisuudella rakennettu kilpailuetu ei siis aina synny uuden tuotteen tai teknologian kautta. Se voi syntyä ratkaisemalla vanha ongelma uudella, kestävämmällä tavalla.

Vastuullisuus on hygieniaa, mutta myös mahdollisuus kun se yhdistetään strategiaan ja arvonluontiin

Sijoittajien vaatimukset kasvavat, julkiset hankinnat tiukentuvat, suuret asiakkaat valuttavat omia päästövähennystavoitteitaan alihankintaketjuihin ja kilpailijat kirittävät omia vastuullisuustavoitteitaan. On siis selkeä riski olla tekemättä mitään. Mahdollisuus syntyy siitä, kun vastuullisuus kytketään strategiaan, arvonluontiin ja kun vastuullisuuden eri ulottuvuuksia tarkastellaan ydinliiketoiminnan näkökulmasta.

Miksi yritysten kannataa miettiä tätä juuri nyt? Vatuullisuustyö tuntuu osittain olevan maailmalla vastatuulessa, mutta se ei poista sitä faktaa että maapallo kuumenee. Tämän tosiasian kanssa elämme jo lisääntyneinä kuivuuskausina, maastopaloina ja tulvina. Vaikka lyhyellä aikavälillä vastuullisuustyö voi tuntua ylimääräiseltä, tulee se olemaan pitkän aikavälin kilpailukyvyn elinehto.

Kysymys yritysten johdolle kuuluukin, onko yrityksesi mukana murtamassa totuttuja käytäntöjä hakien vastuullisuudesta kilpailuetua, vai odottelemassa että joku muu liikkuu ensin?

CSRD-raportointi siirtyy, miten käy vastuullisuustyön?

Yritysten vastuullisuusammattilaiset ovat olleet viimeiset vuodet sidottuja EU-regulaatioiden toimeenpanoon. Erityisesti CSRD, eli yritysten kestävyysraportointidirektiivi ja siihen valmistautuminen, on työllistänyt yrityksissä jo mahdollisesti useamman vuoden. Kevät 2025 on vastuullisuuspiireissä ollut yhtä pyörremyrskyä, kun EU ilmoitti halustaan myöhäistää CSRD:n voimaantuloa ns. toisen aallon raportoijoille - eli yrityksille jotka eivät vielä keväällä 2025 julkaisseet CSRD:n mukaista kestävyysraporttia. Nyt tämä nk. Omnibus -ehdotuksen Stop-the-clock on tapahtumassa, tarkoittaen kahden vuoden lisäaikaa toisen aallon raportoijien ensimmäisille CSRD-raporteille.

Kysymys kuuluukin, mitä yritysten vastuullisuustyössä tapahtuu seuraavan kahden vuoden aikana, kun kovin raportointikehityspaine hellittää hetkeksi?

Yksi mahdollinen skenaario on, että vastuullisuustyötäkin laitetaan tauolle, ja näin varmasti joissain yrityksissä tapahtuukin. En kuitenkaan pidä tätä kovin kauaskantoisena ratkaisuna.

Mitä jos seuraavat kaksi vuotta keskitytäänkin aitojen ja vaikuttavien kestävyystoimenpiteiden toteuttamiseen? Ei pelkästään siksi, että näistä on kiva parin vuoden päästä raportoida, vaan siksi että se on liiketoiminnallisesti järkevää. Keräsin alle muutaman perustelun:

• Ilmastonmuutos ja luontokato eivät ole kadonneet Omnibusin myötä. Elämme edelleen tilannetta, jossa maapallon keskilämpötila vuonna 2024 oli yli 1,5 C enemmän verrattuna keskilämpötilaan esiteollisena aikana (1). Tämä on virstanpylväs, jota emme ilmastotieteeseen nojaten halua ylittää. Tämän lisäksi, luontokriisissä lajeja kuolee parhaillaan sukupuuttoon 10-100 kertaa normaalitasoa enemmän (2). Omnibusin stop-the-clock ei laita ilmastonmuutosta ja luontokatoa tauolle.

• EU:lla on edelleen tavoite hiilineutraliuteen vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi, yli 7000 yhtiötä maailmanlaajuisesti ovat asettaneet validoidut SBTi:n mukaiset päästövähennystavoitteet. Vaikkakin hiljattain julkaistun tutkimuksen (3) mukaan, SBTi-tavoitteet asettaneilla yrityksillä ei ole tavoitteiden mukaisia siirtymäsuunnitelmia, on uskottava että edes osa näistä 7000 yhtiöstä on tosissaan, vähintään sidosryhmäpaineen kautta. Miksi tällä on merkitystä yritysten vastuullisuustyölle? SBTi-tavoitteet lähes aina sisältävät Scope 3 -päästöjen vähentämistä, ja tosissaan tavoitteen asettaneet yritykset tarvitsevat tähän apua arvoketjuiltaan. Päästövähennystavoitteet tulevat siis valumaan arvoketjuissa alaspäin muille yrityksille. On siis vain järkevää liiketoimintaa jatkaa päästölaskentaa ja ilmastotiekarttojen tekoa, jotta on valmis, kun arvoketjun isot asiakkaat alkavat näitä kysellä.

• Vastuullisuustoimenpiteiden teko voi laskea kustannuksia ja tuoda kilpailuetua. Neitseellisten raaka-aineiden vaihto kierrätettyihin, jätteen vähentäminen tai uusien kiertotalouteen pohjautuvien liiketoimintamalien kautta yritykset voivat saada suoraa taloudellista hyötyä. Muun muassa, vertaisverkkokaupan markkina on Suomessa tuplaantunut vuodesta 2015 (4). Tähän potentiaaliin tarttuminen voi tuoda yrityksille uudenlaisia tulovirtoja.

• Vastuullisuustyöllä on arvoa työntekijöille ja potentiaaliselle talentille. Yrityksen vastuullisuusteot ovat linkitettävissä parempaan työntekijöiden sitoutumiseen (5). Työntekijöiden sitoutuminen tarkoittaa muun muassa parempaa työn tehokkuutta ja alhaisempaa vaihtuvuutta. On myös hyvä huomoida nuorempien sukupolvien, kuten Gen Z:n, arvomaailma. Tutkimuksen mukaan Gen Z -työntekijät haluavat työnantajaltaan autenttisuutta (sanojen ja tekojen on täsmättävä) sekä mahdollisuuden muuttaa asioita kohti parempaa (6). Yritysten aidolla vastuullisuustyöllä voidaan siis sitouttaa nykyisiä työntekijöitä, ja houkutella uusia.

• Stop-the-clock antaa aikaa raportointiin valmistautumiselle. Kahden vuoden tauko tulee monelle CSRD:n toisen aallon yritykselle tarpeeseen. CSRD:hen valmistautuminen ei ole vain yhden henkilön tai pienen vastuullisuustiimin homma. Jos yritys haluaa tehdä hyvää kestävyysraportointia, joka palvelee sidosryhmien tietotarpeita, vaaditaan siihen aikaa ja poikkiorganisatorista yhteistyötä. Jo se, että päästölaskennan data ja prosessi ovat kunnossa, yritys on valmistautunut varmennukseen, kaksoisolennaisuusanalyysi on laadukas ja relevantti sekä prosessi ja osaaminen raportin luomiselle on olemassa, vaativat muutaman vuoden tiukkaa yhteistyötä eri funktioiden välillä. Kestävyysraportointi ei ole vastuullisuuspäällikön luoma kiva kuvaus yrityksestä, vaan aito varmennettava selvitys siitä, miten yrityksen strategia, toimintaperiaatteet, tavoitteet, mittarit ja toimenpiteet ovat linjassa kestävän kehityksen periaatteiden kanssa.

Listaukseni vastuullisuustyön jatkamisen tuomista hyödyistä ei varmastikaan ole kattava. Se auttaa kuitenkin jo perustelemaan, miksi seuraavat pari vuotta aitoihin vastuullisuustekoihin keskittyvät yritykset todennäköisesti luovat etumatkaa niihin, jotka laittavat vastuullisuusteot jäihin. Lisäksi, Omnibusin stop-the-clock ei anna lisäaikaa ehkäistä ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Nyt on aikaa keskittyä siihen, mistä vastuullisuustyössä aidosti on kyse: vaikutuksesta.

Jos pidit tästä blogikirjoituksesta tilaa uutiskirjeeni niin saat sähköpostiisi viestin uusimmista teksteistäni: Tilaa uutiskirje

Läheet:

1. Copernicus: https://climate.copernicus.eu/copernicus-2024-first-year-exceed-15degc-above-pre-industrial-level#:~:text=Each of the past 10,the 1.5°C level.

2. WHO: https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/biodiversity#:~:text=Biodiversity loss is occurring at,habitat fragmentation%2C and climate change.

3. Sustainalytics: https://www.sustainalytics.com/esg-research/resource/investors-esg-blog/setting-sbti-targets-is-good--but-far-from-sufficient

4. Kaupan liitto: https://kauppa.fi/uutishuone/2023/09/21/suomi-on-maailman-johtavia-second-hand-markkinoita/

5. https://www.researchgate.net/publication/363635191_Sustainable_practices_impacting_employee_engagement_and_well-being

6. https://news.stanford.edu/stories/2024/02/8-things-expect-gen-z-coworker