Vastuullisuustyön seuraava vaihe on arvoketjut – mitä se tarkoittaa käytännössä?

Yritysten vastuullisuustyö on ottanut viime vuosina merkittäviä harppauksia eteenpäin. Monissa organisaatioissa on asetettu ilmastotavoitteita, määritelty olennaiset vastuullisuusteemat ja rakennettu prosessit niiden seurantaan. Vastuullisuus ei ole enää irrallinen hanke, vaan yhä useammin osa strategiaa ja liiketoiminnan kehittämistä.

Samalla moni yritys on kuitenkin tullut pisteeseen, jossa omien toimintojen kehittäminen ei enää yksin riitä. Vastuullisuustyö on saavuttamassa seuraavan vaiheen, ja sen ytimessä on arvoketjut.

Scope 3 pakottaa katsomaan oman tontin ulkopuolelle

Kun yritys asettaa päästövähennystavoitteita, jotka kattavat myös Scope 3 -päästöt, se tekee samalla hiljaisen mutta merkittävän päätöksen: vastuullisuustyötä ei voi enää tehdä yksin.

Useimmilla toimialoilla valtaosa päästöistä syntyy muualla kuin yrityksen omissa toiminnoissa – raaka-aineissa, logistiikassa, tuotteiden käytössä ja elinkaaren loppupäässä. Tämä tarkoittaa, että päästövähennystavoitteet eivät toteudu ilman, että ne jalkautuvat toimitusketjuun.

Käytännössä tämä tarkoittaa yhteistyötä. Yrityksen on ymmärrettävä, mistä sen arvoketjun päästöt syntyvät, keiden toimijoiden kanssa niitä voidaan vähentää ja millä keinoilla. Samalla korostuvat pitkäjänteiset toimittajasuhteet: kumppanuudet, joissa molemmat osapuolet sitoutuvat kehittymään yhdessä. Ilmastotavoitteen asettanut yritys onnistuu kun se tukee toimittajiensa osallistumista ilmastotavoitteeseen ja toimitusketju onnistuu kun se pystyy auttamaan asiakastaan saavuttamaan ilmastotavoitteensa.

Erityisesti PK-yritysten rooli on keskeinen. Moni suuri yritys on riippuvainen pienemmistä toimittajista, joilla ei välttämättä ole resursseja tai osaamista systemaattiseen päästövähennystyöhön. Tällöin vastuullisuustyö ei ole vain vaatimusten esittämistä, vaan myös tukemista: tiedon jakamista, työkalujen tarjoamista ja yhteisten ratkaisujen rakentamista.

Ihmisoikeudet tuovat arvoketjuun uuden ulottuvuuden

Samaan aikaan kun ilmastotyö siirtyy arvoketjuihin, myös ihmisoikeuksiin liittyvät odotukset kohdistuvat yhä vahvemmin toimitusketjuihin. Tuleva yritysvastuusääntely, CSDDD, korostaa yritysten velvollisuutta tunnistaa ja ehkäistä ihmisoikeusriskejä koko arvoketjussaan.

Tämä ei ole pelkkä compliance-harjoitus, vaan edellyttää aitoa ymmärrystä siitä, missä ja miten riskejä syntyy. Yrityksen on tunnettava toimittajansa, käytävä vuoropuhelua heidän kanssaan ja oltava valmis myös puuttumaan havaittuihin epäkohtiin.

Usein tämä tarkoittaa sitä, että pelkkä auditointi ei riitä. Tarvitaan pitkäjänteistä yhteistyötä, jossa toimittajia tuetaan kehittymään. Monissa tapauksissa riskit liittyvät toimintaympäristöihin tai erilaisiin kulttuureihin, joissa resurssit ovat rajalliset ja toimintatavat erilaisia. Erityisesti kriittisten toimittajien kanssa on tärkeää tehdä yhteistyötä ja rakentaa ihmisoikeuksia kunnioittavat toimintatavat. Arvoketjussa tapahtuvissa väärinkäytöksissä on yritysvastuudirektiivin noudattamisen ohella myös yritykselle huomattava maineriski.

Arvoketjutyön todellinen haaste: kyvykkyys ja resurssit

Arvoketjuun siirtyminen tekee vastuullisuustyöstä vaikuttavampaa – mutta samalla monimutkaisempaa.

Erityisesti PK-yrityksille vastuullisuustyön vaatimukset voivat näyttäytyä raskaina. Kaikilla ei ole valmiita prosesseja, dataa tai osaamista. Ilman tukea riskinä on, että vaatimukset jäävät irrallisiksi tai koetaan pelkkänä hallinnollisena taakkana.

Tässä kohtaa suurilla yrityksillä on keskeinen rooli. Ne voivat toimia mahdollistajina rakentamalla selkeitä odotuksia, tarjoamalla koulutusta ja yksinkertaistamalla vaatimuksia. Toimittajakyselyt ja riskikartoitukset voivat auttaa tunnistamaan keskeiset kehityskohteet, mutta todellinen muutos syntyy vasta, kun toimittajat pystyvät sisällyttämään vastuullisuuden osaksi omaa liiketoimintalogiikkaansa arvoa tuottavaksi elementiksi tick-in-the-box harjoituksen sijasta. Näin alkaa myös rakentua aidosti vastuullisia yritysverkostoja, joissa kestävä kehitys kulkee osana toiminnan ydintä sekä arvonluontia. Ja juuri tästä myös vihreässä siirtymässä on kyse.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Vaikuttavin vastuullisuustyö ei tapahtu siiloissa, vaan verkostoissa. Samalla syntyy uudenlaista kilpailuetua: kyky rakentaa kestäviä, läpinäkyviä ja resilienssejä arvoketjuja.

Suurille yrityksille tämä tarkoittaa siirtymistä vaatimusten esittämisestä kumppanuuksien rakentamiseen. On ymmärrettävä arvoketjun keskeiset vaikutukset, priorisoitava tärkeimmät toimittajat ja investoitava yhteistyöhön. Selkeät odotukset, käytännön työkalut ja avoin vuoropuhelu ovat keskeisiä onnistumisen edellytyksiä.

PK-yrityksille tämä on mahdollisuus. Ymmärtämällä asiakkaidensa vastuullisuustavoitteita ja kehittämällä omaa toimintaansa niiden suuntaisesti ne voivat vahvistaa asemaansa toimitusketjuissa. Vastuullisuus ei ole vain velvoite, vaan keino rakentaa kilpailukykyä ja pitkäaikaisia asiakassuhteita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Auta Sustisblogia saavuttamaan uusia lukijoita ja jaa teksti verkostoissasi!