Päästöjä, puutteita ja potentiaalia – Suomen suuryritysten ilmastotyön tilannekuva

Ovatko Suomen suurimmat yritykset aktiivisesti hillitsemässä ilmastonmuutosta? Tarkastelin liikevaihdon mukaan Suomen 15 suurimman yrityksen 2024 kestävyysraportit selvittääkseni yritysten sitoutumista ja edistymistä ilmastotyössä. 2020-lukua on kuvattu merkitseväksi vuosikymmeneksi ilmastonmuutoksen hillinnän ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Olemme nyt tämän vuosikymmenen puolivälissä. Minua kiinnosti tarkastella, onko suomalainen yrityskenttä menossa ilmastonmuutoksen suhteen kestävämpään suuntaan – ja kuinka nopeasti? Käsissämme on sekä puutteita että potentiaalia.

Tarkastelen yritysten tilannekuvaa ilmastonmuutoksen hillinnässä seuraavista näkökulmista:

• Onko yritys ilmoittanut kasvihuonekaasupäästönsä, niihin liittyvän tavoitteen ja ovatko päästöt vähentyneet edellisistä vuosista,

• Ilmoittaako yritys siirtymäsuunnitelman 1,5 C asteen mukaiseen liiketoimintaan siirtymiseksi, mitä se pitää sisällään ja kuinka helppolukuinen se on.

Kasvihuonekaasupäästöt, tavoitteet ja päästövähennykset

• Analyysissani 7/15 yhtiöstä esitti päästöjen vähentymistä vuonna 2024 vs 2023. Keskimäärin päästöt vähenivät 8 % edelliseen vuoteen. Kolme yhtiötä eivät ilmoittaneet 2023 päästöjään 2024 raporteissaan. Yhdeksän yhtiötä esittivät baseline-vuoden, joihin verrattuna päästöjä oli onnistuttu vähentämään jopa -43 %. Eräällä yrityksellä päästöt olivat kuitenkin kasvaneet yli 50% suhteessa baseline-vuoteensa.

• 11/15 yritystä ovat asettaneet SBTi:n tieteeseen perustuvat päästötavoitteet. Loput neljä eivät olleet tehneet edes SBTi-commitmentia (lupausta asettaa tavoitteet). Kaikilla tavoitteet asettaneilla oli ns. Near-term eli lyhyen aikavälin tavoite vähentää päästöjään. Kahdelta yritykseltä löytyi myös hyväksytty Net Zero -tavoite ja kahdelta yritykseltä sitoumus (commitment) Net Zero tavoitteen asettamiseen.

• Koska systeeminen muutos vaatii fosiilisista polttoaineista irtautumista, tarkastelin myös kuinka suuri osa yritysten energiankulutuksesta tulee fossiilisista lähteistä. Alin luku oli 10,4 % (Stora Enso) ja korkein 82 % (Kone). Yllättäen sekä Neste että St1 jäivät Koneen taakse osuuksilla 80 % ja 76 %. Alle 50 % osuuksissa liikkui 7/15 yhtiöstä.

• Ottaen huomioon, että tarkastelussani oli Suomen 15 suurinta yritystä olen hieman pettynyt. Vaikka ensimmäinen CSRD-kierros vaatikin vain päättyneen tilikauden päästötiedot, olisin odottanut kaikkien yhtiöiden raportoivan myös vertailukauden tiedot. Ne hyvin monelta kuitenkin varmasti löytyvät. Vähennystavoitteet asettaneiden yritysten osuus oli onneksi suuri, mutta mieluiten tavoite olisi kaikilta jo löytynyt. Myös Net Zero -tavoitteen osuus oli valitettavan pieni. Päästölukuja ja tavoitteita tarkastellessa voidaan sanoa että asioita tehdään erityisesti Scope 1 ja 2 tasolla. Scope 3:n hallittu pienentäminen ja nettonolla ovat hatarammalla pohjalla.

• En tässä tarkastelussa vertaillut päästöjen kehittymistä suhteessa liikevaihdon kehittymiseen, mutta mielenkiintoista olisi nähdä kuinka suuresti taloudellinen menestys vaikuttaa näiden yritysten päästöjen suuruteen. Onko jokin yritys jo onnistunut irroittamaan päästöjen kasvun liiketoiminnan kasvusta?

Siirtymäsuunnitelmat

• Analyysissa 11/15 yhtiöstä raportoivat jonkinlaisen siirtymäsuunnitelman. Lopuilla yhtiöistä siirtymäsuunnitelmaa oltiin kehittämässä tai suunnittelemassa. Mielenkiintoista on, että ainakin kolme yritystä mainitsi odottavansa tai ottavansa vaikutteita siirtymäsuunnitelmaansa CSDDD-sääntelyn (Corporate sustainability due diligence directive) myötä. CSDDD vaatii sen alaisilta yrityksiltä Pariisin ilmastosopimuksen mukaisen siirtymäsuunnitelman. CSDDD on yksi EU:n Omnibus kevennyspaketin osa. Voidaanko tässä siis jo konkreettisesti todeta, että liian isot CSDDD:n vesitykset tulevat suoraan vaikuttamaan siihen, kuinka yhtiöt valmistautuvat liiketoimintansa muovaamiseen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi? Nykyinen sääntely on jo selkeästi herättänyt yhtiöt toimimaan, ja pelkoni on että tämä vahva momentum hukataan mikäli Omnibus keventää CSDDD:n vaateita liikaa.

• Siirtymäsuunnitelmat vaihtelivat laadultaan ja raportointityyliltään valtavasti. Lukijana selkeimmältä sisällöltä tuntui sellainen, jossa siirtymäsuunnitelma oli kuvattu graafisesti aikajanalla, johon oli yhdistetty tunnistetut keinot (levers) ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Lisäymmärrystä toi, jos raportissa oli käytetty ESRS-standardeistakin löytyvää vesiputouskuvaajaa visualisoimaan päästöjen kehittyminen eri toimenpiteiden kautta. Erityisesti Nokian raportissa siirtymäsuunnitelman kuvaus oli mielestäni onnistunut. Vaikeaselkoisimpia siirtymäsuunnitelmia olivat sellaiset, jotka oli kuvattu ainoastaan tekstin sisällä ja mahdollisesti jopa hajautettu useampaan eri kohtaan raporttia. Selkeiden aikajanalle asetettujen keinojen sekä keinokohtaisen päästövähennyspotentiaalin puuttuminen veivät siirtymäsuunnitelmilta uskottavuutta. Hyvin rakennetullaja selkeällä siirtymäsuunnitelmalla viestitään sidosryhmille yhtiön strateginen tiekartta liiketoimintariskien hallitsemiseksi ja se tuo uskottavuutta yhtiön tulevaisuuskuvaan.

• Huomattavaa siirtymäsuunnitelmissa oli mielestäni myös se, että Scope 3 -päästöt eli arvoketjun päästöt puuttuivat vielä monelta ainakin osittain. Tämä vahvistaa sitä ajatusta, että Scope 3 -päästöt ja erityisesti niiden hallinta on isoillekin yrityksille vielä vaikeaa. Tavallaan tämä havainto on lohduttava pienemmille yrityksille, jotka kamppailevat Scope 3:n kanssa. Toisaalta taas ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi toivoisin että Scope 3:n osalta oltaisiin jo pidemmällä.

Loppuarvio

Ensimmäiset viralliset CSRD:n mukaiset kestävyysraportit ovat nyt ulkona. Analysoin 15 liikevaihdoltaan suurimman Suomalaisen yrityksen raportit ilmastonmuutoksen osalta. Isossa kuvassa nämä yritykset ovat heränneet ilmastonmuutokseen ja suurin osa on tavalla tai toisella lähtenyt tekemään toimenpiteitä tai ainakin suunnitelmia päästöjensä hillitsemiseksi. Vaikka tämä on positiivinen viesti niin tekemistä vielä riittää Suomen suurimmissakin yrityksissä. Sinänsä tämä voi olla lohduttavaa pienempien yritysten puolesta, eivät isotkaan ole vielä täysin valmiita. Mutta ilmastonmuutoksen tehokkaan hillinnän kannalta ainakaan raporttien perusteella emme ole vielä tarpeeksi pitkällä.

Nyt julkaisut raportit olivat tyyleiltään ja laadultaan hajanaisia. Hankalinta lukijalle oli, jos raportoinnin rakenteessa ja sisällössä oli poikettu ESRS:n raamista - puoltaen siis standardoidun raportoinnin merkitystä tiedon analysoinnissa. Myös siirtymäsuunnitelmat, jotka pohjautuivat ainoastaan narratiiviin ilman visualisointeja, jäivät vaikeaselkoisemmiksi. Tulevilta raportointikierroksilta toivon erityisesti päästöjen vertailuarvojen esittämistä, ESRS-taulukoiden ja rakenteen noudattamista sekä panostusta siirtymäsuunnitelmien laatuun ja visuaalisuuteen.

Tärkeimpänä kuitenkin pidän sitä, että jo saavutettu ilmastonmuutoksen hillintään liittyvä momentum ei hidastu. Näillä 15 yrityksellä on valtava mahdollisuus näyttää mallia, rakentaa parhaita käytäntöjä sekä vetää toimitusketjunsa mukaan ratkaisemaan ilmastokriisiä kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseksi.

Analyysissa mukana olleet yhtiöt: Neste, Nokia, S-ryhmä, Nordea, Kesko, Kone, UPM Kymmene, Sampo, Stora Enso, St1 Nordic, Outokumpu, Fortum, Metsä Group, Wärtsilä ja Metso