Sekaisin olennaisuudesta – miten johdonmukaistaa ESG-teemojen arviointi?

Mitkä ovat yritykselleni olennaiset kestävyysteemat?

Tämän kysymyksen äärellä on viime vuosina ollut lähes jokainen vastuullisuuspäällikkö ja -johtaja. CSRD:n raportointivaatimusten myötä olennaisuuden määrittelystä on tullut yksi yritysvastuun kriittisimmistä, ja toisaalta vaikeimmista työkaluista. Mutta mikä tekee olennaisuuden määrittelystä niin hankalaa ja miten siihen voi löytää johdonmukaisen lähestymistavan?

Mitä on olennaisuus?

Perinteisesti yritysvastuussa olennaisuus on tarkoittanut sitä, että tunnistetaan juuri ne vastuullisuuden osa-alueet, jotka ovat liiketoiminnan ja sidosryhmien näkökulmasta merkityksellisimpiä.

• GRI-maailmassa puhutaan yksinkertaisesta olennaisuudesta: yritys raportoi teemoista, jotka ovat merkittäviä sidosryhmille ja liiketoiminnalle (outside-in).

• CSRD toi rinnalle kaksoisolennaisuuden: yrityksen on arvioitava paitsi vastuullisuusteemojen vaikutus yritykseen (outside-in), kuin myös se, millaisia vaikutuksia yrityksellä on ympäristöön ja yhteiskuntaan (inside-out). Lisäksi, CSRD lisäsi taloudellisen elementin olennaisuuteen, jossa kestävyysteeman taloudellinen vaikutus yritykseen (ns. financial materiality) tulee myös arvioida.

Olennaisuus ei enää tarkoita vain “mitä sidosryhmät meiltä haluavat”, vaan myös “millä tavoin yrityksemme vaikuttaa ympäröivään maailmaan” sekä “millaisia taloudellisia riskejä ja mahdollisuuksia olennaiset teemat voivat yrityksellemme aiheuttaa”.

Miksi sitten olennaisuuden määrittely on niin vaikeaa?

Kaksinkertaisen olennaisuuden arviointi on jo sellaisenaan monimutkaisempaa kuin vanha GRI-maailma, koska olennaisuutta tarkastellaan kahdesta näkökulmasta. Erityistä hankaluutta arviointiin tuo:

• CSRD:n mukaan olennaisuusarvioinnissa tulee huomioida oman toiminnan lisäksi arvoketju. Jos esimerkiksi yritys tuottaa vähäpäästöisesti hyödykkeitä lentoliikenteen käyttöön, nouseeko ilmastonmuutos sille olennaiseksi asiakkaan, eli lentöyhtiön, korkeiden päästöjen vuoksi?

• Osa Eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien aiheista ei ole kaikille vielä kovin tuttuja. Esimerkiksi, sidosryhmien lienee helpompaa nostaa ilmastonmuutos yritykselle olennaiseksi teemaksi biodiversiteetin sijaan, koska tietoisuus ilmanstonmuutoksesta on monessa tapauksessa suurempaa kuin luontokadon ajureista. Pelkkiin sidosryhmän arvioihin nojaaminen voi siis jättää aidosti olennaisia aiheita arvioinnin ulkopuolelle.

• Entäs, voiko kaikki olla olennaista ja mihin olennaisuuden raja vedetään? Miten arvioida pitkän aikavälin vielä epämääräisten riskien ja mahdollisuuksien oletettua taloudellista vaikutusta yritykseen?

Jos näistä kysymyksistä ei jo mene pää sekaisin, niin viimeistään siinä vaiheessa vastuullisuuspäällikön pakka hajoaa kun kaikki tämä tulisi selkokielisesti ja ymmärrettävästi selittää organisaatiolle ja saada muilta funktioilta vastauksia olennaisuutta arvioidessa. Kuinka moni tunnistaakaan tilanteen, jossa toisen funktion edustajan silmät lasittuvat jo mainittaessa sanan “kaksoisolennaisuus”?

Johdonmukaisuutta olennaisuuden arviointiin

Vaikka olennaisuuden arviointi on vaikeaa on onneksi osa teemoista melko selkeitä ja suoraviivaisia arvioitavaksi. Tärkeää on mielestäni kysyä, onko liiketoiminnan jatkuvuus riippuvaista tästä tekijästä? Esimerkiksi:

• Ilmastonmuutos (E1): Jos yrityksen pääliiketoiminnan pyörittäminen on riippuvaista kasvihuonekaasupäästöjen tuottamisesta, on tämä selkeä olennaisuustekijä. Esimerkiksi lentoyhtiön liiketoimintaa ei voida toistaiseksi pyörittää ilman päästöjen tuottamista, mutta pienelle konsulttitoimistolle tilanne voi olla täysin erilainen.

• Oma työvoima (S1): Jos liiketoiminnan pyörittäminen on riippuvaista merkittävissä määrin työvoimasta nousee Oma työvoima olennaiseksi tekijäksi. Esimerkiksi siivouspalveluyritykselle henkilöstö on keskeisin voimavara, kun taas pitkälti automaation voimin tuotetussa online-palvelussa henkilöstöä ei välttämättä ole juuri lainkaan.

Toki E1 ja S1 standardeissa haastetta tuo arvoketjuajattelu - jos jokin aihe ei ole yrityksen toiminnassa merkittävä mutta arvoketjussa on, minkä rajan pitää ylittyä että aihe nostetaan olennaiseksi? Tähän ei ehkä kenelläkään ole suoraa vastausta, ja toimintatapa tämän ympärillä kehittynee kun olennaisuusarvioiden maturiteetti ja parhaat toimintatavat vakiintuvat. Tässä vaiheessa arvoinnissa nojataankin lähinnä yrityksen omaan painotukseen ja ehkä myös omatuntoon.

Vähemmän selkeät, mutta tärkeät teemat

Osa ESG-teemoista on vähemmän tunnettuja tai haastavampia arvioida. Niidenkin olennaisuuden arvoinnissa voidaan kuitenkin käyttää johdonmukaisia menettelytapoja.

• Biodiversiteetti (E4): Lähes kaikki yritykset ovat tavalla tai toisella sidoksissa luonnonvaroihin, mutta milloin teema nostetaan olennaiseksi? Eräs lähestymistapa on tarkastella luontokadon ajureita. Eli onko yritys mukana biodiversiteettikadon ajureissa (vieraslajit, maa- ja merialueiden käytön muutokset, ilmastonmuutos, saastuttaminen tai luonnonvarojen ylikulutus)? Jos kyllä, biodiversiteetti voi nousta olennaiseksi teemaksi. Tai vastaavasti, käyttääkö yritys jotain sellaista luonnon raaka-ainetta, jota ilman yrityksen toiminta vaarantuu ja tämä raaka-aine on uhattuna luontokadossa?

• Yhteisöt (S3): Sosiaalisen vastuun S3 teema voi aiheuttaa myös harmaita hiuksia. Tarkoitetaanko tässä standardissa ainoastaan alkuperäisyhteisöjä vai kaikenlaisia yhteistöjä yrityksen toiminnan ja arvoketjun varrella? Luonnollisesti iso tuotantolaitos alkuperäiskansan elinalueella on itsestäänselvä syy tämän teeman olennaisuudelle. Mutta entäs muut tapaukset? Tässä näkisin nimenomaan sidosryhmäkyselyllä suuren merkityksen, sekä sillä, millaisia sidosryhmiä yrityksellä ylipäänsä on. Jos yritys on esimerkiksi pienen kunnan ainoita isoja työnantajia voisi olennaisuutta silloin harkita vakavasti.

Onko kerran asetettu olennaisuus staattinen?

Monissa yrityksissä on varmasti myös pohdittu, onko kerran olennaiseksi arvioitu aihe sitä aina ja voiko olennaisuutta muuttaa. Omasta mielestäni olennaiset teemat eivät missään nimessä ole staattisia ja syitä muuttuvalle olennaisuudelle voi olla monia, kuten:

• Yrityskaupat ja -myynnit

• Uudet liiketoiminta-alueet toiminnan laajentumisen tai innovaatioiden myötä

• Toimintaympäristön muutokset

• Strategian tai liiketoimintatavoitteiden muuttuminen

• Ensimmäisinä raportointivuosina myös oppimiskäyrä ja toimialan vakiintuvat tavat

Lopuksi

Olennaisuuden määrittely on strateginen työkalu. Se auttaa yritystä hahmottamaan kestävyysteemat, jotka todella vaikuttavat sekä liiketoimintaan että ympäröivään yhteiskuntaan. Oma käytännön havaintoni on ollut, että monesti olennaisuusarvioinnin lopputulos ei tuota johtajille ja prosessiin osallistuneille isoja yllätyksiä. Usein olennaiset teemat ovat jo tavalla tai toisella olleet mukana liiketoiminta-ajureissa, riskikartoituksissa tai muissa liiketoiminnan prosesseissa. CSRD:n olennaisuusarvionti yksinkertaisesti kokoaa eri teemat yhteen kestävyyden ison sateenvarjon alle ja tarkastelee niitä vastuullisuuden näkökulmasta

Esimerkiksi työvoimasta riippuvainen yritys on varmasti tunnistanut eläköitysmisriskit HR:n riskiarvoissa, nyt se vaan nostetaan osaksi laajempaa kestävyystarkastelua.

Johdonmukainen ja säännöllisesti päivitettävä olennaisuusanalyysi antaa yritykselle selkänojaa paitsi raportointivaatimusten täyttämiseen myös liiketoiminnan tulevaisuuden turvaamiseen, jossa kestävyystyö on olennainen osa toiminnan jatkuvuuden varmistamista.