COP 30 Brasiliassa oli pannukakku - mitä siitä opimme?

COP eli YK:n kansainvälinen ilmastokokous päättyi Brasilian Belémissä viime viikon lauantaina. Tämän vuoden kokouksen oli tarkoitus olla niin sanottu “totuuden COP”, jossa maailma viimein tulee yhteen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Toisin kuitenkin kävi. COP 30 oli pannukakku ja sen lopputulema oli laiha ja epämääräinen kompromissi aikana, jona meillä ei ole varaa kompromisseihin.

Fossiilisia ei edes mainittu päätösteksteissä

Kun COP28 vuonna 2023 Dubaissa sai historiallisesti kirjattua lauseen “transitioning away from fossil fuels”, odotukset olivat korkealla. Mutta, COP30:ssä fossiilisia ei mainittu käytännössä lainkaan.

Tämä tapahtui siitä huolimatta, että yli 80 maata olivat valmiita paljon kunnianhimoisempiin päätöksiin. Enemmistö olisi halunnut edetä ja jopa lähteä rakentamaan siirtymäsuunnitelmia. Vastaan asettuivat kuitenkin öljyntuottajamaat: Saudi Arabia ja heidän liittolaisensa sekä Venäjä. Nämä maat onnistuivat vesittämään kunnianhimon.

Ihmiset ovat tienneet ilmaston lämpenemisen mekanismit vuosikymmenet. COP-kokouksia on järjestetty kolme vuosikymmentä. Ja silti: olemme edelleen pattitilanteessa, jossa maailma ei kykene sopimaan siitä, että siirrymme pois ilmastoa lämmittävistä fossiilisista polttoaineista. Silloinkin, kuin lähes kaikki vaihtoehtoiset teknologiat tähän siirtymään on jo olemassa.

"Vauvan askeleet" eivät sammuta palavaa taloa

Osa analyytikoista väittää, että COP30 meni “oikeaan suuntaan” ja että “otettiin vauvan askelia”.

Mutta jos talosi olisi tulessa, olisitko tyytyväinen siihen, että käytössäsi olisi shottilasillinen vettä?

Tätä linjaa COP30 käytännössä noudatti. Se ei ole linja, jolla hillitään ilmastonmuutosta. Se on linja, jolla hyväksytämme itsellemme tulevaisuuden, joka on monelle yhteisölle ympäristötuhojen ja elinkelvottomuuden sävyttämä.

Me tiedämme, että fossiiliset polttoaineet ovat ilmastonmuutoksen selkein ajuri. Tiedämme, että niiden käytön olisi syöksyttävä alas tämän vuosikymmenen aikana. Ja silti kansainvälinen ilmastodiplomatia pyörii ympyrää saamatta aikaan riittäviä pääöksiä.

COP 30, totuuden COP, näytti sen totuuden, että yhdistyneet kansakunnat eivät pysty yksimielisesti tarvittaviin päätöksiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Ainakaan tässä ajanhetkessä.

MITÄ TÄSTÄ OPIMME?

Maalaamani kuva COP 30:sta ja sen tuloksista on ankea. Mutta ankeuteen vajoaminen ei mielestäni ole vaihtoehto. Haluan edelleen nähdä että voimme toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Sen vain on tapahtuttava eri tasolla kuin kansainvälisessä ilmastokokouksessa.

Ilmastotyön painopiste siirtyy entistä enemmän maatasolle, toimintaan valmiiden maiden yhteistyöhön, yritystasolle ja kaupunkien, järjestöjen, ilmastoliikkeiden ja yksilöiden toimintaan.

Kun yli 80 maata olivat valmiita kunnianhimoisiin päätöksiin, se kertoo potentiaalista.

Jos nämä maat yhdessä päättävät jättää fossiiliset taakse, on sillä valtava merkitys. Siihen ei tarvita konsensusta kaikkien kanssa – vaan tien näyttämistä sekä yhteistyötä niiden osalta, jotka ovat jo valmiita toimimaan.

Samalla myös yrityksillä on merkittävä rooli:

• Jokainen yritys, joka tekee uskottavan siirtymäsuunnitelman, on osa ratkaisua.

• Jokainen investointi, joka vie pois fossiiliriippuvuudesta, on vaikuttava teko ja viesti markkinoille muutoksesta

• Jokainen kunta, järjestö ja yhteisö, joka vie ilmastotyötä eteenpäin on tärkeä.

COP 30 oli pannukakku - mutta työ jatkuu

COP 30 ei onnistunut tavoitteissaan mutta se ei tarkoita luovuttamista. Se olisi kuin ojentaisi kätensä fossiilijättiläisille ja antaisi periksi. Siihen maailmalla ei ole varaa.

Ratkaisut ilmastokriisiin löytyvät hallitusten toimista, yhteistyöstä, transitiosuunnitelmista, kaupungeista ja yhteisöistä jotka projekti kerrallaan vievät elämäämme kestävämmäksi, järjestöistä ja aktiivisista kansalaisista sekä uusiutuvien ratkaisujen kiihtyvästä kehityksestä.

COP-kokouksilla sattaa olla paikkansa tulevaisuudessakin kansainvälisenä keskustelualustana, mutta ilmastokriisin ratkaisijoina ne eivät toimi. Sen viimeiset kolmekymmentä vuotta on osoittanut.

COP 30 epäonnistui. On aika keskittyä ilmastotyöhön siellä, missä sitä voimme tehdä.

Öljy vastaan planeetta - fossiilitalouden loppu on väistämätön

Kuvittele maailma, jossa YK:n pääsihteeri António Guterres muistuttaa meitä siitä, että Yhdistyneet Kansakunnat on moraalinen kompassi, rauhan ja ihmisoikeuden majakka sekä katalyytti kestävälle kehitykselle. Ja samaan aikaan maailman vaikutusvaltaisimpiin johtajiin kuuluva Yhdysvaltain presidentti toteaa ilmastonmuutoksen olevan tyhmien ihmisten keksintö ja vihreä energia on täysi huijaus. Käsittämättömästi tämä ei ole dystooppista fiktiota, tämä on todellisuutta joka tapahtui YK:n yleiskokouksessa vain muutama päivä sitten.

Tiede fossiilisten polttoaineiden yhteydestä ilmaston lämpenemiseen on kiistaton

• IPCC:n raportit osoittavat, että olemme hälyttävää vauhtia matkalla yli 1,5 asteen lämpenemisen.

• Tutkimukset osoittavat, että fossiiliset polttoaineet ovat merkittävimpiä globaalin ilmastonmuutoksen aiheuttajia. Niistä johtuu jopa 75 % maailman kasviohuonekaasupäästöistä.

• Nature -lehti julkaisi syyskussa 2025 artikkelin, jossa tappavat lämpöaallot on yhdistetty tiettyjen yritysten aiheuttamiin päästöihin. Eikä ole yllättävää, että näiden yritysten kärjessä ovat öljy-yhtiöt.

Fossiilisten polttoaineiden tuottajien pääliiketoiminta on tuonut niille valtavasti rahaa ja sitä kautta valtaa. Nyt niiden perusliiketoiminnan edellytykset murenevat kun maailma rimpuilee irti öljystä. Vanha valta pitää kuitenkin kiinni kynsin ja hampain. Fossiilisten polttoaineiden kautta vaurautta ja valtaa haalineet tahot eivät halua luopua saavutetuista eduistaan – vaikka hintana on maapallon ja sen asukkaiden tulevaisuus (voihan pohatat sitten maapallon tuhottuaan vetäytyä apokalyptisiin maanalaisiin poteroihinsa).

Olemme tienristeyksessä mutta onneksemme vaihtoehtoja on

• Voimme joko antautua fossiilijättien armoille, jossa raha ja valta jatkavat keskittymistään tietyille tahoille ja ilmaston lämpeneminen kiihtyy. Tässä skenaariossa muun muassa saarivaltio Tuvalu on jäänyt merenpinnan alle vuoteen 2050 mennessä.

• Vaihtoehtoisesti, voimme jatkaa positiivista momentumia kohti kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta ja uusiutuvaa energiaa. (Oletkos muuten miettinyt miten uusiutuva energia on usein lokaalisti tuotettua ja täten infrastruktuurin paikalla ollessa voi tarjota myös geopoliittisesti turvallisempaa energiantuotantoa? Kukaan ei voi omia ja myydä meille tuulta tai aurinkoa.)

Maailmalta löytyy myös positiivisia signaaleja uusiutuvien saralta

• Muun muassa Iso-Britannia on dramaattisesti vähentänyt energiariippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista. Parhaimmillaan vain muutama prosentti sen tuottamasta sähköstä on peräisin hiilesta ja kaasusta. Vain 15 vuotta sitten tuo prosentti oli 75 %.

• Suomessa on vihreiden investointien aalto. EK:n mukaan vihreitä investointeja on 300 miljardin ja tuhannen hankkeen edestä.

• EU:n tasolla vihreän energian osuus lähentelee jo 50 prosenttia.

Muutos on siis tapahtumassa - nyt vain toivon ettemme mene sekaisin valloillaan olevasta ristiriitaisten äänten kakofoniasta (sen aiheuttamaan päänsärkyyn suosittelen esim. parasetamolia).

Hallittu siirtymä vai rimpuileva kaaos?

Fossiilisten valtakausi on väistämättä päättymässä, mutta se kuinka hallitusti se tapahtuu on vielä auki. Pystymmekö järjestelmälliseen siirtymään, vai tapahtuuko se vastakkainasettelujen ja kaaoksen kautta?

Se miten yritykset, päättäjät ja myös me yksilöt toimimme, voi kääntää laivaa hallitumpaan suuntaan. Voimme tehdä valintoja, jotka kiihdyttävät kestävyyssiirtymää. Jokainen uusi ilmastonmuutoksen transitiosuunnitelma ja investointi vihreään energiaan on askel kohti kestävämpää tulevaisuutta ja irtautumista fossiilisista polttoaineista.

Näin vastuullisuuspäällikkönä ja ikuisena haaveilijana odottaisin vielä sitä fossiiliyhtiötä, joka avoimesti toteaa toimintansa olevan haitallista ja esittää uskottavan suunnitelman pääliiketoimintansa hallitusta alasajosta ja esimerkiksi tuotekehitysbudjettinsa osoittamista vihreän siirtymän rakentamiseen. Aina saanee haaveilla?

Ilmastonmuutoksen torjunta on ihmisoikeuskysymys

Onko yrityksesi sitoutunut ihmisoikeuksiin mutta ei vielä ilmastonmuutoksen torjuntaan? Tällainen yhtälö voi olla riski yrityksen maineelle. Ilmastonmuutoksesta on aina puhuttu ympäristöhaasteena - nyt se on myös liitetty osaksi ihmisoikeuksia. Heinäkuussa 2025 YK:n kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) linjasi, että ilmastonmuutoksen torjunta on myös ihmisoikeuskysymys. Tämä päätös on historiallinen. Jatkossa, yritys tai mikä tahansa taho, joka on sitoutunut ihmisoikeuksiin mutta ei vähennä päästöjään osallistuu ihmisoikeuksien loukaamiseen.

Ilmastonmuutoksen torjunnalla on hälyttävä kiire

Pariisin ilmastosopimus asetti tavoitteeksi rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu 1,5 asteeseen. Tällä hetkellä olemme kuitenkin matkalla kohti yli 2,5 asteen lämpenemistä, mikä tarkoittaa laajoja vaikutuksia elinoloihin, ruoantuotantoon ja turvallisuuteen eri puolilla maailmaa. Kyse ei ole pelkästä “ympäristöriskistä” vaan ihmisten oikeudesta elämään, terveyteen, ravintoon ja asumiseen – siis elinolosuhteiltaan suopeaan planeettaan.

Lyhyesti ihmisoikeuksista

Ihmisoikeudet perustuvat YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen (1948) ja sitä seuranneisiin sopimuksiin. Ihmisoikeuksien ydin on yksinkertainen: jokaisella ihmisellä on oikeus elämään, turvallisuuteen ja ihmisarvoiseen kohteluun. Muutamia yrityksille erityisen olennaisia ihmisoikeussitoumuksia ovat OECD:n toimintaohjeen monikansallisille yrityksille (OECD Guidelines for Multinational Enterprises) sekä YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet (UN Guiding Principles on Business and Human Rights) ja Kansainvälisen työjärjestön julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista (Declaration of the International Labour Organisation on Fundamental Principles and Rights at Work).

Tärkeimpiä aiheita yritysten ihmioikeustyössä on muun muassa vapaus järjestäytymiseen ja työehtosopimusneuvotteluihin, pakkotyön poistaminen, lapsityövoiman poistaminen sekä kaikenlaisen syrjinnän ja häirinnän estäminen. Tärkeää on myös huolehtia työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta työtehtävissä.

Viime vuosina ihmisoikeudet ovat nousseet entistä näkyvämmin yritysten vastuullisuusagendalle, sillä EU:n CSDDD-direktiivi edellyttää yrityksiltä human rights due diligence -prosesseja. Ennen ihmisoikeuksiin saatettiin “sitoutua” yleisellä tasolla – nyt yritykset tekevät konkreettisia selvityksiä, arviointeja ja toimenpiteitä ihmisoikeuksien toteutumiseksi niin omissa toiminnoissaan kuin arvoketjussaan.

Kansainvälisen tuomioistuimen historiallinen lausunto

Heinäkuussa 2025 kansainvälinen tuomioistuin ICJ vahvisti sen, minkä tutkijat ja aktivistit ovat pitkään sanoneet: Ilmastonmuutoksen torjunta kuuluu ihmisoikeuksien piiriin.

Tämä linjaus on merkittävä, koska se yhdistää virallisesti kaksi aiemmin erillistä yritysvastuun kategoriaa – ilmastotyön ja ihmisoikeudet. Käytännössä se tarkoittaa, että:

• Ilman päästövähennyksiä ei voi olla ihmisoikeuksien kunnioittamista.

• Yritykset, jotka sitoutuvat ihmisoikeuksiin, mutta eivät vähennä päästöjään toimivat ristiriitaisesti.

Mitä tämä tarkoittaa yrityksille?

ICJ:n lausunto sitoo yhteen ihmisoikeudet ja ilmastonmuutoksen torjunnan. Maapallomme ihmiselämälle suotuisat elinolosuhteet ovat nyt siis ihmisoikeus – ja ilmastonmuutoksen vakavimmat skenaariot uhkaavat tätä. Ihmisoikeuksia ei voi enää tarkaastella vain oman toiminnan ja toimitusketjujen työolojen kautta, ja ilmastotyötä ei voida pitää enää pelkkänä päästöjen hallintana. Molemmat liittyvät suoraan ihmisten oikeuteen elää turvallisessa ja kestävällä tavalla toimivassa yhteiskunnassa.

—> Ihmisoikeuksiin sitoutunut yritys sitoutuu myös vähähiiliseen tulevaisuuteen.

Jatkossa ihmisoikeuksiin sitoutuneilla yrityksillä tulisikin olla selkeä päästövähennystavoite sekä siirtymäsuunnitelma liiketoimintansa mukauttamisesta vähähiiliseksi. Muutoin yrityksen sitoutumista ihmisoikeuksiin voidaan pitää epäuskottavana. Mikäli ihmisoikeuksia ja ilmaston muutoksen torjunnan yhteyttä ei näe ja teoillaan sitä edistä on riskinä yritykselle mainehaitta ja vastuullisuustietoisten kuluttajien luottamuksen menetys.

Ilmastonmuutos ei ole ainoastaan ympäristöongelma - se on oikeus elämään, ravintoon, terveyteen ja turvallisuuteen sekä elinkelpoiseen planeettaan. Yritys, joka haluaa olla uskottava ihmisoikeuksien puolustaja, ei voi jättää päästövähennyksiä tekemättä.