AI vs. vastuullisuus - Katoavatko vastuullisuusroolit?

Tekoäly on nyt kaikkialla. Otsikoissa puhutaan jo avoimesti siitä, miten generatiivinen tekoäly syö erityisesti entry level -työpaikkoja – ja Yhdysvalloissa vaikutukset näkyvät jo ensimmäisissä rekrytointiluvuissa. Myös me vastuullisuusammattilaiset käytämme tänä päivänä työkaluja kuten ChatGPT:tä arjessamme – raporttien luonnostelussa, analyysien jäsentelyssä ja tiedon kokoamisessa. On selvää, että tekoäly on muuttanut työtämme nopeasti.

Mutta viekö se seuraavaksi myös vastuullisuustyöpaikat yrityksistä?

Alla tarkastelen rehellisesti kahta vastakkaista väitettä.

Väite: tekoäly tuhoaa vastuullisuusroolit

1. Raportointi, dokumentointi ja datan keruu voidaan automatisoida

Suuri osa tämänhetkisistä vastuullisuusrooleista sisältää edelleen:

• raportointia

• dokumentaatiota

• datan keruuta ja yhdistelyä

• erilaisten taulukoiden ja narratiivien rakentamista

Nämä kaikki tapahtuvat digitaalisessa ympäristössä – ja juuri tähän tekoälyn panos on vahva.

On realistista odottaa, että tulevaisuudessa tekoäly:

• kokoaa datan

• jäsentää vaatimukset

• laatii ensimmäiset tekstiversiot

• ja jopa tarkistaa sisällön vaatimustenmukaisuutta

Ihmisen rooliksi jää yhä useammin tarkistaminen ja viimeistely.

2. Sääntelypaine kevenee

EU:n vastuullisuussääntelyn kokonaisuutta on kevennetty, ja erityisesti raportointiin liittyvä työmäärä saattaa vähentyä tuntuvastikin.

Samaan aikaan tekoäly on erittäin tehokas työkalu:

• sääntelytekstien tulkintaan

• vaatimusten vertaamiseen

• dokumentaation tuottamiseen

Kun sekä sääntely että sen tuottama työtaakka kevenevät, myös tähän keskittyneiden vastuullisuusroolien tarve pienenee – ja tekoäly hoitaa jatkossa yhä suuremman osan tästä teknisestä työstä.

3. Tekoäly on edullisempi kuin suuret vastuullisuustiimit

Yrityksille tämä on todellinen näkökulma. Suuret vastuullisuustiimit ovat kalliita. Tekoälyratkaisut ovat suhteessa huomattavasti edullisempia.

On hyvin todennäköistä, että erityisesti:

• teknisemmät

• operatiivisemmat

• ja junioritason roolit

ovat alttiimpia automatisoitumaan.

Eläköityvien tilalle ei välttämättä rekrytoida uutta henkilöä – vaan työpanoksen voi jatkossa korvata promptaus.

Väite: tekoäly ei tuhoa vastuullisuusrooleja

1. Vastuullisuustyö osana strategiaa, vaikuttamista ja sidosryhmätyötä

Vastuullisuusjohtajan työ muistuttaa usein mustekalaa: lonkerot ulottuvat hankintaan, tuotekehitykseen, markkinointiin, HR:ään, talouteen, toimitusketjuun ja johtoryhmään.

Kyse ei ole prosessista. Kyse on ihmisten välisestä vaikuttamisesta.

Siitä, miten vastuullisuus kytketään:

• strategiaan

• investointipäätöksiin

• riskienhallintaan

• ja koko organisaation ajatteluun

Tätä työtä tekoäly ei pysty tekemään. Se ei käy vaikeita keskusteluja. Se ei rakenna luottamusta. Se ei muuta ajattelutapoja.

Tämä on vastuullisuusammattilaisen tehtävä.

2. Sidosryhmien merkitys kasvaa regulaation sijasta

Kun sääntely kevenee, yritysten vastuullisuustyötä ohjaavat yhä enemmän:

• asiakkaiden odotukset

• sijoittajien vaatimukset

• työntekijöiden arvot

• kumppaneiden ja toimitusketjujen paineet

• sekä yhteiskunnallinen hyväksyttävyys

Sidosryhmäpaine ei ole tekninen kysymys. Se on maineeseen, legitimiteettiin, arvonluontiin ja kilpailukykyyn liittyvä kysymys.

Tekoäly voi analysoida palautetta ja trendejä – mutta se ei pysty rakentamaan yrityksen ja sidosryhmien välistä suhdetta.

3. Vastuullisuustyöstä tulee yhä selvemmin liiketoiminnan ajuri

Tulevaisuuskestävän liiketoiminnan rakentaminen vaatii yrityksiltä kykyä tunnistaa:

• ilmastoon ja luontoon liittyvät riskit

• siirtymäriskit

• uudet markkinamahdollisuudet

• sekä kestävien tuotteiden ja palveluiden potentiaali

Nämä eivät synny mallista tai algoritmista.

Ne syntyvät:

• keskusteluissa

• yhteisessä pohdinnassa

• kokeiluissa

• epäonnistumisissa

• ja eri funktioiden näkökulmien ja kokemusten törmäyttämisessä

Vastuullisuustyö on yhä enemmän muutosjohtajuutta. Ja muutosjohtajuus on pohjimmiltaan ihmisten välistä vuorovaikutusta. Tekoäly voi tukea tätä työtä – mutta se ei johda muutosta.

4. Arvot vastaan optimointi

Maailma kamppailee samanaikaisesti useiden kriisien kanssa:

ilmastonmuutos, luontokato, vesikriisi, ilmansaasteet ja geopoliittinen epävakaus.

Se, miten yritykset vastaavat näihin kriiseihin, ei ole ensisijaisesti tekninen kysymys. Se on arvokysymys. Tekoäly osaa optimoida. Se osaa tehdä prosesseista tehokkaampia. Se osaa löytää parhaat vaihtoehdot annetun tavoitteen sisällä.

Mutta se ei päätä, mikä tavoite on oikea.

Lopuksi

Tekoäly on todellinen uhka sellaisille vastuullisuusrooleille, jotka keskittyvät yksinomaan:

• raportointiin

• dokumentointiin

• datan keruuseen

• ja sääntelyn tekniseen tulkintaan

Mutta vielä suurempi uhka vastuullisuudelle on se, että se jätetään vain näihin raameihin.

Ilman kytkentää strategiaan. Ilman kytkentää arvonluontiin. Ilman kytkentää liiketoiminnan riskeihin ja mahdollisuuksiin.

Vastuullisuustyötä ja sen tekijöitä tarvitaan niin kauan kun tarvitsemme työtä, jossa: ihmiset vaikuttavat ihmisiin, tekevät arvovalintoja, ja auttavat yrityksiä rakentamaan tulevaisuuskestävää liiketoimintaa planetaaristen rajojen sisälle.

Mitä vastuullisuusvuodesta 2025 jäi käteen – ja miten tähtäämme vuoteen 2026?

Vuosi 2025 jää vastuullisuusammattilaisten mieleen Omnibus-saagasta, epävarmuudesta ja jatkuvista suunnanmuutoksista. Sääntely meni miten meni. Mutta yksi asia ei muuttunut – eikä ole muuttumassa:
vastuullisuusosaajia tarvitaan edelleen. Ehkä enemmän kuin koskaan.

Jos jokin oikeasti muuttui, niin fokus. Aikaa kuluu (toivottavasti) jatkossa vähemmän raportointiin ja “tick the box” -harjoituksiin. Tilalle nousee tarve osaamiselle, joka tekee vastuullisuudesta yrityksen arvonluonnin välineen.

Tarvitaan aitoja toimenpiteitä – ja ihmisiä, jotka saavat ne tapahtumaan.

Ilmastonmuutoksen fyysiset ja transitionaaliset riskit eivät ole kadonneet minnekään. Samalla yrityksiltä odotetaan yhä vahvemmin pitkän aikavälin arvonluontia sidosryhmille: kestäviä tuotteita ja palveluita, organisaatiokulttuuria jossa ihmiset voivat onnistua, sekä kykyä tunnistaa kestävyysmahdollisuuksia ja kääntää ne liiketoiminnan ajureiksi.

Ennen kuin katse kääntyy vuoteen 2026, on syytä pysähtyä hetkeksi.
Mitä vuodesta 2025 oikeasti jäi käteen?

Vastuullisuustilinpäätös – näin arvioit vuoden 2025 onnistumiset

Vastuullisuustyössä eteenpäin pääseminen vaatii säännöllistä pysähtymistä. Ilman rehellistä tilannekuvaa ensi vuoden suunnittelu jää helposti mututuntumaksi.

Kysy itseltäsi (ja tiimiltäsi):

• Missä olit vuoden alussa – ja missä olet nyt?
  Konkreettinen vertailu auttaa hahmottamaan, mikä oikeasti liikkui. Usein yliarvioimme edistymisemme lyhyellä aikavälillä, mutta samalla aliarvioimme edistymisemme pitkällä aikavälillä. Perspektiivin laajetaminen auttaa hahmottamaan edistymistäsi.

• Mitä mittarit kertovat?
  Mihin suuntaan kehitys meni? Ja jos mittareita ei vielä ollut, nyt on erinomainen hetki asettaa ne vuodelle 2026.

• Tukiko vastuullisuustyö strategian toteutumista?
  Käy dialogi johdon kanssa; tukiko vastuullisuustyö yrityksen strategisia tavoitteita? Mittareita ei kannata asettaa irrallaan liiketoiminnasta, vaan niin, että ne tukevat yrityksen tavoitteita ja suuntaa.

• Ovatko tavoitteet edelleen selkeitä ja ajankohtaisia?
  Vai onko maailma tai liiketoimintasi raamit ehtineet muuttua niiden ympärillä?

• Onko henkilöstön osaaminen ja sitoutuminen kasvanut?
  Vai lepääkö vastuullisuus edelleen muutaman ihmisen harteilla?

• Tiedätkö, mitä sidosryhmät odottavat?
  Asiakkaat, työntekijät, sijoittajat – entä kilpailijat? Missä olet edellä, missä jäljessä? Tästä voi löytyä vihje vuodelle 2026.

• Entä sinä itse?
  Vastuullisuustyö on monessa organisaatiossa yksinäistä puurtamista pienissä tiimeissä. Miten jaksat? Ovatko resurssit riittävät vai pitäisikö jotain tietoisesti priorisoida – ja jotain laittaa parkkipaikalle?

Millä mielin kohti vuotta 2026?

Vaikka vuosi 2025 oli monella tapaa raskas, vuoteen 2026 voi katsoa myös toiveikkaasti.

• Omnibus saaga on toivottavasti saatu päätökseen.
  Työ jatkuu, mutta painopiste muuttuu. Vähemmän ruksilistoja, enemmän liiketoiminnan ydintä: Miten vastuullisuus luo arvoa – kannattavasti? Tässä sidosryhmävuoropuhelu nousee avainasemaan.

• Empowering Consumers for the Green Transition astuu voimaan 2026.
  Nyt viimeistään vastuullisuusviestintä ja markkinointi on saatava kuntoon. Markkinointitiimin on osattava viherväittämien säännöt – kaikkea ei voi eikä pidä kierrättää vastuullisuustiimin kautta. Tämä on selkeä vastuunjaon murros: vastuullisuustiimi ohjaa kestävän kehityksen laivaa, mutta muiden funktioiden on osattava soutaa.

• Raportointiin käytetty aika alkaa helpottaa.
  Mihin käytät vapautuvan ajan?
  Esimerkiksi:

  • vastuullisuuden kirkastamiseen strategisena liiketoiminnan osana

  • CO₂-laskennan automatisointiin

  • kestävyysdatan ja johdon dashboardien kehittämiseen

  • keskeneräisiin dokumentaatioihin ja prosesseihin

  • yrityksen vastuullisuuskoulutusten päivittämiseen.

Lopuksi

Vuosi 2025 oli täynnä myllerrystä, epäselvyyttä ja Omnibus-kaaosta. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – moni vastuullisuusammattilainen vei asioita eteenpäin enemmän kuin ehkä itse huomaa.

Kiitä itseäsi: Hengähdä hetki pyhien yli.

Vuonna 2026 vastuullisuustyö ei ole vähemmän tärkeää – se on tärkeämpää, strategisempaa ja vaikuttavampaa kuin ennen.
Ja juuri siksi sinua tarvitaan.

Vastuullisuustyö, hygieniaa vai kilpailuetu?

Vastuullisuustyöhön liittyy paljon oletuksia siitä, että kyseessä on lakien ja sääntelyiden noudattaminen, raportointi, kilpailijoiden kanssa samalla tasolla pysyminen, yrityksen julkisuuskuvasta huolehtiminen tai mahdollisesti edullisemman rahoituksen saaminen. Vastuullisuustyöllä voidaan tukea näitä kaikkia, mutta mielestäni liian harvoin keskusteluissa nousee vakavasti esille se, että vastuullisuudesta haetaan kilpailuetua. Spekuloidaan myös sitä, onko kilpailuedun tavoittelussa vastuullisuustyöllä enää mahdollisuuksia vai menikö se juna jo?

Ei, se juna ei ole vielä mennyt.

Eniten minua näissä kysymyksissä harmittaa se, että vastuullisuustyö on tapana lokeroida hyvin ahtaasti. Se nähdään vaikkapa kierrättämisenä tai KHK-päästöjen vähentämisenä, ja näiden osalta voidaankin jo puhua pitkälti hygieniasta. Päästölaskenta on monille yrityksille osa arkea. Sitä vaativat asiakkaat ja rahoittajat mutta myös kilpailijat voivat asettaa paineita päästövähennyksiin. Kierrätystäkin vaaditaan lainsäädännössä ja on melko itsestäänselvä toimintatapa monille yrityksille.

Keskusteluissa siitä, voiko vastuullisuustyöstä löytää kilpailuetua on mielestäni hyvä muistuttaa, kuinka laaja sateenvarjo vastuullisuus on ja kuinka paljon eri ulottuvuuksia sen alle mahtuu: käytännössä siis kaikki ympäristölliseen, sosiaaliseen tai hallinnolliseen vastuullisuuteen liittyvät teemat. Vastuullisuustyö voi muuttua kilpailueduksi silloin kun se yhdistetään liiketoiminnalliseen hyötyyn, asiakkaan tarpeeseen tai uudenlaiseen tapaan tuottaa arvoa. Näin ollen, onkin hyvä tutkia, mitkä vastuullisuuden osa-alueet kohtaavat oman ydinliiketoiminnan kanssa. Potentiaalia uuteen on vielä paljon, esimerkiksi:

• Kiertotalouteen perustuvat liiketoimintamallit, kuten tuotteiden vuokraus, korjaus, varaosamyynti tai tuotteen elinkaaren pidentäminen.

• Vastuulliset materiaalivalinnat, joilla voidaan säästää kustannuksia ja lievittää globaalia resurssipulaa.

• Jakamistalous ja alustaekosysteemit, joissa resursseja käytetään tehokkaasti ja haastetaan vanhoja toimintatapoja. Nämä mallit voivat myös luoda uudenlaista yhteisöllisyyttä ja sitouttaa asiakkaita.

• Asiakaskokemuksen tasa-arvoistaminen, kuten panostaminen palveluiden saavutettavuuteen erilaisille ihmisille – ikääntyneille, lapsille, liikuntarajoitteisille – voi tuoda yritykselle täysin uusia asiakasryhmiä.

Esimerkki vastuullisuudesta kilpailuetuna: Vinted – kun vastuullisuus ja käyttökokemus kohtaavat

Viime viikolla uutisoitiin, että käytettyjen vaatteiden kauppapaikka Vinted on noussut Ranskan suurimmaksi vaatteiden jälleenmyyjäksi, ohittaen suuret pikamuotiketjut.

Vinted onnistui yhdistämään vastuullisuuden siihen, mikä usein ratkaisee käyttäjän valinnan: helppouteen. Kuluttajat haluavat tehdä vastuullisia valintoja, mutta liian usein niiden toteuttaminen vaatii kuluttajalta muuttumista tai vaivaa. Vinted teki käytettyjen vaatteiden ostamisesta ja myymisestä niin sujuvaa ja houkuttelevaa, että käyttäjien kulutustavat muuttuivat ilman että heidän itsensä täytyi muuttua.

Vastuullisuudella rakennettu kilpailuetu ei siis aina synny uuden tuotteen tai teknologian kautta. Se voi syntyä ratkaisemalla vanha ongelma uudella, kestävämmällä tavalla.

Vastuullisuus on hygieniaa, mutta myös mahdollisuus kun se yhdistetään strategiaan ja arvonluontiin

Sijoittajien vaatimukset kasvavat, julkiset hankinnat tiukentuvat, suuret asiakkaat valuttavat omia päästövähennystavoitteitaan alihankintaketjuihin ja kilpailijat kirittävät omia vastuullisuustavoitteitaan. On siis selkeä riski olla tekemättä mitään. Mahdollisuus syntyy siitä, kun vastuullisuus kytketään strategiaan, arvonluontiin ja kun vastuullisuuden eri ulottuvuuksia tarkastellaan ydinliiketoiminnan näkökulmasta.

Miksi yritysten kannataa miettiä tätä juuri nyt? Vatuullisuustyö tuntuu osittain olevan maailmalla vastatuulessa, mutta se ei poista sitä faktaa että maapallo kuumenee. Tämän tosiasian kanssa elämme jo lisääntyneinä kuivuuskausina, maastopaloina ja tulvina. Vaikka lyhyellä aikavälillä vastuullisuustyö voi tuntua ylimääräiseltä, tulee se olemaan pitkän aikavälin kilpailukyvyn elinehto.

Kysymys yritysten johdolle kuuluukin, onko yrityksesi mukana murtamassa totuttuja käytäntöjä hakien vastuullisuudesta kilpailuetua, vai odottelemassa että joku muu liikkuu ensin?