Syksyn katsaus kestävyyssääntelyyn: mitä yritysten pitää oikeasti tehdä nyt?

Siitä huolimatta, että EU on viime aikoina tehnyt töitä tiettyjen kestävyyssääntelyiden keventämiseksi, astuu uusia velvoitteita voimaan myös 2026. Kestävyyssääntelyn juna jatkaa puksuttamistaan, vaikka esimerkiksi CSRD:n piirissä olevien yritysten määrä väheni merkittävästi.

Ota alta talteen ajankohtainen katsaus syksyn 2026 merkittävistä kestävyyssääntelyn muutoksista.

1. PPWR – pakkaukset menevät uusiksi

Jos yrityksesi pakkaa tuotteita pakkauksiin ja saattaa niitä EU:n markkinoille myyntiin, tämä sääntely luultavasti koskee sinua. PPWR on tuntunut liitelevän hieman huomiokentän alapuolella, ja useampien keskustelujen perusteella sen voimaantulo 12. elokuuta on tullut yrityskentässä hieman yllätyksenä. Ensimmäiset vaatimukset astuvat voimaan jo nyt.

Ketä koskee: Lähtökohtaisesti kaikkia EU-markkinoille saatettavia pakkauksia ja pakkausjätettä.

Milloin pitää toimia: Ensimmäiset vaatimukset astuvat voimaan jo 12.8.2026, mutta sääntely sisältää porrastetusti voimaan tulevia vaatimuksia aina vuoteen 2040 asti. Hurraa, edessä on siis 14 vuoden pakkaussääntelyprojekti.

Mitä tarkoittaa käytännössä: PPWR:n tavoitteena on vähentää pakkausjätettä, lisätä pakkausten kierrätettävyyttä ja niin edelleen. Yrityksissä tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pakkausten materiaalit, rakenne, merkinnät, kierrätettävyys ja uudelleenkäytettävyys on otettava osaksi tuote- ja pakkaussuunnittelua. Myös toimittajilta tarvitaan jatkossa enemmän tietoa esimerkiksi materiaaleista ja kierrätetyn materiaalin määrästä.

Mitä kannattaa tehdä nyt: Jos tunnistat olevasi PPWR-sääntelyn piirissä, ymmärrä ensimmäiseksi roolisi PPWR:n termien mukaan: oletko esimerkiksi valmistaja vai tuottaja? Näissä kannattaa olla tarkkana. Sen jälkeen selvitä kyseisen roolin vaatimukset sääntelyssä ja määritä, ketkä yrityksessäsi vastaavat niiden toteuttamisesta.

2. EMPCO – viherväittämille tulee loppu

Ympäristöystävällinen, ilmastoneutraali, ekologinen, planet friendly – tämän tyylisiä termejä on vilissyt markkinointiviestinnässä vuosikaudet, mutta nyt niille tulee loppu.

Ketä koskee: Tämä sääntely koskee käytännössä yrityksiä, jotka markkinoivat tuotteita tai palveluita kuluttajille eli B2C-markkinassa toimivia yrityksiä.

Milloin pitää toimia: Yritysten on sovellettava uusia sääntöjä 27.9.2026 alkaen.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä: Yritysten on pystyttävä perustelemaan ympäristöön liittyvät markkinointiväitteensä. Epämääräiset väitteet kuten “ympäristöystävällinen”, “vihreä” tai “ilmastoystävällinen” ovat ongelmallisia, jos yritys ei pysty osoittamaan niiden perusteena olevaa tunnustettua erinomaista ympäristösuorituskykyä. Myös erilaisiin vastuullisuusmerkkeihin ja niiden luotettavuuteen kohdistuu uusia rajoituksia.

Huom! Enää ei siis riitä, että vastuullisuustiimi ymmärtää vastuullisuusnäkökulmia. EMPCO on ensisijaisesti markkinointitiimin vastuulla, ja jatkossa markkinoinnin on osattava tunnistaa, millaisia väittämiä voidaan esittää ja millaista näyttöä niiden taakse tarvitaan.

Mitä kannattaa tehdä nyt:

• Kouluta ihmiset, jotka ovat tekemisissä markkinoinnin tai viestinnän kanssa, jossa voi syntyä viherväittämiä.

• Tunnista, onko yrityksesi käyttänyt viherväittämiä esimerkiksi pakkauksissa, kampanjoissa, verkkosivuilla, tuotenimissä tai logoissa.

• Poista väittämät, joita et pysty perustelemaan.

• Luo käytännöt jatkoa varten: miten mahdollisilta viherväitteisiin liittyviltä ongelmilta vältytään ja jos väittämiä tehdään, millä tavalla ne todistetaan.

3. Omnibus 1 – raportointi kevenee, mutta ei katoa

Ketä koskee: CSRD:n pakollisen raportoinnin piirissä ovat jatkossa yritykset, joilla on yli 1 000 työntekijää ja yli 450 miljoonan euron nettoliikevaihto. Tätä pienemmille yrityksille suositellaan VSME:n mukaista kestävyysraportointia.

Milloin pitää toimia: Muutoksia voidaan soveltaa 1.7.2026 alkaneilla ja sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Huomio: lakia voidaan soveltaa myös tilikauteen, joka on alkanut ennen tätä, jos tilikausi on alkanut 1.1.2026 tai sen jälkeen. Yritys, joka on julkistanut kestävyysraportin tai konsernikestävyysraportin 1.1.2024 tai sen jälkeen alkaneelta tilikaudelta, ei ole enää velvollinen kestävyysraportointiin, jos se ei ylitä säädettyjä raja-arvoja.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä: Monelle yritykselle suurin muutos on se, että pakollinen CSRD:n mukainen kestävyysraportointi poistuu.

Huomioi myös, että komissio on laatinut uudet yksinkertaistetut ESRS-standardit, joiden tarkoituksena on vähentää raportointiin tarvittavaa tietomäärää. CSRD:n raja-arvon alapuolella olevien yritysten suositellaan hyödyntävän VSME-standardia kestävyysraportoinnissaan.

4. EUDR – metsäkatoasetus tuo vastuuta arvoketjuun

Ketä koskee: EU:n metsäkatoasetus eli EUDR koskee yrityksiä, jotka saattavat EU-markkinoille tai vievät EU:sta tiettyjä tuotteita, joiden tuotantoon liittyy metsäkatoriski. Tällaisia ovat esimerkiksi nauta, kaakao, kahvi, palmuöljy, kumi, soija ja puu sekä niistä valmistetut tuotteet.

Milloin pitää toimia: Nykyisen aikataulun mukaan sääntelyä sovelletaan 30.12.2026 alkaen suuriin ja keskisuuriin toimijoihin. Pienempiin toimijoihin sääntelyä sovelletaan vuonna 2027 kesäkuussa.

Mitä tarkoittaa käytännössä: EUDR:n ytimessä on ajatus siitä, että EU-markkinoille ei saa tuoda tuotteita, jotka ovat peräisin metsäkatoa tai metsien tilan heikkenemistä aiheuttavalta tuotantoalueelta.

Tunnista siis, ovatko EUDR:n piirissä olevat raaka-aineet tai tuotteet yrityksellesi olennaisia. Tunnista, missä kohtaa arvoketjua sijaitset ja määritä, mitä vastuita sinulle sen myötä EUDR:stä tulee.

5. ESPR – tuotteiden kestävyys on otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa

Ketä koskee: Ecodesign for Sustainable Products Regulation eli ESPR koskee hyvin laajasti fyysisiä tuotteita EU-markkinoilla. Sen tarkoituksena on muun muassa edistää tuotteiden kestävyyttä ja korjattavuutta sekä vahvistaa kiertotaloutta.

Ensimmäisinä sääntelyn piiriin tulevia tuoteryhmiä ovat esimerkiksi tekstiilit, huonekalut, renkaat, patjat, rauta ja teräs. Sääntely koskee yritystä, jos se saattaa sen alaisia materiaaleja tai tuotteita myyntiin EU:n markkinoilla.

Milloin pitää toimia: Raudan ja teräksen delegoitua säädöstä odotetaan vuonna 2026. Tekstiilien delegoitua säädöstä odotetaan vuonna 2027.

Mitä tarkoittaa käytännössä: Jos tuotteesi ovat ensimmäisenä tulossa sääntelyn piiriin, kannattaa siihen alkaa jo valmistautua. Tunnista siis, milloin sääntely on sinulle olennainen ja miten tuotesuunnittelua tai materiaaleja tulee sen myötä mahdollisesti kehittää. Valmistaudu myös digitaalisen tuotepassin tuloon.

6. REACH – kemikaalivastuun velvollisuudet laajenevat

Ketä koskee: REACH on EU:n kemikaalilainsäädännön keskeinen säädös, ja sen vaikutus ulottuu huomattavasti kemianteollisuutta laajemmalle. Se voi koskea yritystä esimerkiksi silloin, kun se valmistaa tai tuo maahan kemikaaleja, käyttää niitä tuotannossa tai tuo EU-markkinoille kemikaaleja sisältäviä tuotteita.

Muutoksia on tehty ja tulossa erityisesti liittyen mikromuoveihin ja ikuisuuskemikaaleihin eli PFAS-yhdisteisiin.

Milloin pitää toimia: REACH ei ole yksi vuonna 2026 voimaan tuleva uusi vaatimus, vaan jo vuodesta 2007 voimassa oleva sääntelykokonaisuus, jota päivitetään jatkuvasti. Mikromuovien osalta rajoituksia on jo voimassa, ja PFAS-yhdisteisiin liittyvä sääntely on etenemässä vaiheittain.

Mitä tarkoittaa käytännössä: Muutokset voivat koskea erityisesti kosmetiikkaa, pesu- ja puhdistusaineita, tekstiilejä ja muita kuluttajatuotteita. Tarkasta, liittyykö tuotteisiisi lisättyjä mikromuoveja tai PFAS-yhdisteitä. Tuotteiden reseptiikkaa voi olla tarpeen muuttaa, toimitusketju tarkastaa ja asianmukainen dokumentaatio saattaa ajan tasalle.

7. Right to Repair – tuotteiden korjattavuus korostuu

Ketä koskee: Erityisesti sellaisia tuotteiden valmistajia, joille on EU-lainsäädännössä asetettu korjattavuutta koskevia vaatimuksia. Näihin kuuluvat esimerkiksi pesukoneet, kylmälaitteet, pölynimurit, matkapuhelimet ja tabletit.

Milloin pitää toimia: Sääntelyä sovelletaan 31.7.2026 alkaen.

Mitä tarkoittaa käytännössä: Jos yrityksesi valmistamat tuotteet kuuluvat Right to Repair -sääntelyn piiriin, kartoita ensin, mitä tuotteita ja korjausvelvoitteita sääntely koskee. Tarkista sen jälkeen, miten tuotteiden varaosien saatavuus, korjausohjeet, korjauspalvelut ja tuotteen suunnittelu tällä hetkellä täyttävät vaatimukset.

Käytännössä kannattaa ottaa korjattavuus mukaan jo tuotesuunnitteluun ja tuotekehitykseen sekä varmistaa yhteistyö huolto- ja korjausverkoston kanssa. Myös varaosien saatavuuteen, hinnoitteluun ja kuluttajille annettavaan tietoon kannattaa valmistautua hyvissä ajoin.

Lopuksi: vastuullisuustyö siirtyy yhä lähemmäs liiketoimintaa

On huomattavaa, että moni yllä mainituista sääntelyistä osuu suoraan siihen, millaisia tuotteita yritys suunnittelee ja valmistaa, mitä materiaaleja se käyttää, kuinka hyvin se tuntee toimitusketjunsa ja miten se tuotteitaan markkinoi.

Vastuullisuuden painopiste on muuttumassa.

Raportointi jää kevyemmäksi, mutta aidolla liiketoiminnan kestävyydellä on kasvava merkitys.

Vastuullisuustyötä ei voi enää ajatella vain raportointina tai vastuullisuustiimin tekemänä työnä. Se näkyy yhä enemmän siinä, mitä yritys valmistaa, miten se valmistaa, mitä materiaaleja se käyttää, keiden kanssa se toimii ja mitä se lupaa asiakkailleen.

Raportointikausi alkaa – mitä toivon yritysten kestävyysraporteilta

Taas on se aika vuodesta, kun yritysten raportointikausi lähestyy. Monissa vastuullisuustiimeissä kestävyysraportin suunnittelu vuodelta 2025 lienee jo käynnissä tai ainakin pian starttailemassa.

CSRD:n mukainen raportointi ja Omnibus-saaga

Isoille listatuille pörssiyhtiöille tuleva raportointikausi on toinen kierros CSRD:n mukaista kestävyysraportointia. Isot listatut siis julkaisevat toisen CSRD-raporttinsa. Mutta mitä tekevät ne yritykset, joilta CSRD-velvollisuus tältä vuodelta poistui Omnibus Stop the Clock -sääntelyn myötä? Ennen tänä vuonna nähtyä Omnibus-saagaa CSRD:n piirissä olleet yritykset ovat nyt valinnan edessä: missä muodossa kestävyysraportti tehdään?

Pysyvätkö yritykset GRI-maailmassa, siirtyvätkö ne täysipainoisesti CSRD:n mukaiseen raportointiin vai tekevätkö jonkinlaisen välivaiheen harjoitusraportin? Mielenkiinnolla odotan ensi kevättä ja sitä, mitä nämä Omnibus-kevennyksen myötä lisäaikaa saaneet yritykset raportoivat. Monissa valmistelut ovat olleet jo käynnissä ennen EU:n simplifiointi-intoja, ja kyvykkyyttä laadukkaaseen raportointiin on varmasti jo olemassa.

Toiveet raportiontikaudelle

Mitä sitten odotan tulevan raportointikauden raporteilta? Kävin aiemmin tänä vuonna läpi Suomen suurimpien yhtiöiden ensimmäisen kierroksen CSRD-raportteja ja koostin niistä analyysin (luettavissa TÄÄLLÄ). Raporteissa oli paljon hyvää – mutta myös puutteita. Analyysistani saa kuitenkin hyvän pohjan sille, mitä tulevalta kierrokselta toivon.

Tulevat yritykset sitten raportoimaan täysin CSRD:n mukaisesti tai siihen viitaten, koostin alle oman toivelistani tulevalle raportointikaudelle ja yritysten kestävyysraporteille.

Toivelistani kestävyysraporteille

• Rakenna raportti ESRS-standardien mukaisesti

  Noudatetaan ESRS:n E, S ja G -rakennetta, ja hyödynnetään ESRS:n otsikointia. Näin lukija löytää etsimänsä helpommin, ja raporttien vertailtavuus paranee. Lisäksi, tee lukijalle palvelus ja linkitä ESRS-indeksi selkeästi.

• Keskity olennaiseen

  Olen itse sitä koulukuntaa, että olennaisten teemojen osalta aloittaisin mieluummin suppeammasta otannasta olennaisia aiheita kuin liian laajasta. Muutamat raportointikierrokset varmasti näyttävät ja opettavat mistä teemoista kerrottavaa on ja olennaisuus yrityksille alkaa vakiintua. Olennaisuus saa myös mielestäni muuttua! Emme elä staattisessa maailmassa ja erilaiset yrityksen tai toimintaympäristön muuutokset voivat luonnollisesti muuttaa olennaisia teemoja.

• CO₂-päästöt ja scope 3 -raportointi

  Näytetään vertailukaudet vähintään kahden vuoden ajalta ja avataan, miksi päästöt ovat kehittyneet kuten ovat. Onko yhtiöllä päästövähennystavoite, mikä on tavoitevuosi ja tavoiteltu vähennys? Jos scope 3 ei ole tavoitteessa mukana kerro se selkeästi ja perustele. Hyödynnä visuaalisia keinoja päästöjen laskun ja tärkeimpien päästölähteiden viestimisessä.

• Uskottava siirtymäsuunnitelma

  Näytä, mistä päästölähteistä vaikutukset tulevat, mitkä ovat käytössä olevat vähennysajurit ja miten ne vaikuttavat päästöihin aikajänteittäin. Jos joillekin päästöille ei vielä ole selkeää ratkaisua, kerro sekin – läpinäkyvyys kiinnostelee.

  Uskottava siirtymäsuunnitelma näyttää mitkä ovat merkittävimmät päästölähteet, millä ajureilla niitä voidaan vähentää ja miten päästöt vähenevät eri keinoilla ja aikajänteellä. Vielä jos tämä yhdistetään siihen, miten liiketoimintaa kehitetään jotta siirtymäsuunnitelma voi toteutua on lopputulos jo erinomainen. Jos siirtymäsuunnitelmaa ei vielä ole, kerro sekin ja milloin sellainen tehdään.

• Kerro myös haasteet, ei vain onnistumiset.

  Täydellinen yritys on epäuskottava. Kerro, missä on vielä kehitettävää ja miten aiot edetä. Positiivinen, mutta rehellinen raportti on vakuuttavin.

• (Bonus)

  Käytä ESRS-tunnisteita otsikoissa (esim ESRS E-1), jos ne tukevat luettavuutta. Jos rakenne ja otsikointi ovat jo standardien mukaiset, tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä.

Laadukas kestävyysraportti erottaa suunnannäyttäjät seuraajista

Laadukas kestävyysraportti vaikuttaa yrityksen ukosttavuuteen ja kertoo sen valmiudesta rakentaa tulevaisuuskestävää liiketoimintaa. Siirtymäsuunnitelman laatu ja päästöraportoinnin kattavuus kertovat jo paljon miten yrityksessä hahmotetaan muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutukset toimintaympäristön muutoksiin ja fossiilimaailman väistämätön alasajo. Laadukas kestävyysraportti selkeillä tavoitteilla, datalla ja uskottavilla suunnitelmilla kertoo sidosryhmille yrityksen sitoutumisesta kestävyysmuutokseen ja sen halusta toteuttaa liiketoimintaa maapallon kantokyvyn rajoissa. Laadukas raportti ei kuitenkaan synny vain muutaman kuukauden raportointiponnistelun aikana, vaan vaatii aitoa kestävyystyötä vuoden ympäri. Raportti on paikka näyttää miten yrityksessä nivotaan kestävyyssiirtymä liiketoiminnan jatkuvuuteen.

Lopuksi

Odotan kevättä ja kestävyysraportointien toista kierrosta aidosti mielenkiinnolla. Ensimmäinen kierros oli oppimatka ja raporttien tyyleissä ja laaduissa oli paljon vaihtelua. Tämä on normaalia mutta toiselle kierrokselle odotan parannuksia.

Toivon näkeväni raportteja, jotka ovat selkeitä ja noudattavat ESRS:n rakennetta. Raporteista löytyy laadukasta ja vertailukelpoista dataa, tavoitteita ja suunnitelmia. Ja jos näitä ei vielä ole, esitetään uskottavasti suunnitelma niiden rakentamiselle. Kestävyysraportin tavoite ei ole pelkästään onnistumisten liputtaminen – se rakentaa kuvan siitä miten yritys hahmottaa roolinsa ilmastokriisin ratkaisijana ja tekee toimia rakeentaakseen tulevaisuuskestävää liiketoimintaa. Laadukas kestävyysraportti on ikkuna yrityksen tulevaisuuteen.

Sekaisin olennaisuudesta – miten johdonmukaistaa ESG-teemojen arviointi?

Mitkä ovat yritykselleni olennaiset kestävyysteemat?

Tämän kysymyksen äärellä on viime vuosina ollut lähes jokainen vastuullisuuspäällikkö ja -johtaja. CSRD:n raportointivaatimusten myötä olennaisuuden määrittelystä on tullut yksi yritysvastuun kriittisimmistä, ja toisaalta vaikeimmista työkaluista. Mutta mikä tekee olennaisuuden määrittelystä niin hankalaa ja miten siihen voi löytää johdonmukaisen lähestymistavan?

Mitä on olennaisuus?

Perinteisesti yritysvastuussa olennaisuus on tarkoittanut sitä, että tunnistetaan juuri ne vastuullisuuden osa-alueet, jotka ovat liiketoiminnan ja sidosryhmien näkökulmasta merkityksellisimpiä.

• GRI-maailmassa puhutaan yksinkertaisesta olennaisuudesta: yritys raportoi teemoista, jotka ovat merkittäviä sidosryhmille ja liiketoiminnalle (outside-in).

• CSRD toi rinnalle kaksoisolennaisuuden: yrityksen on arvioitava paitsi vastuullisuusteemojen vaikutus yritykseen (outside-in), kuin myös se, millaisia vaikutuksia yrityksellä on ympäristöön ja yhteiskuntaan (inside-out). Lisäksi, CSRD lisäsi taloudellisen elementin olennaisuuteen, jossa kestävyysteeman taloudellinen vaikutus yritykseen (ns. financial materiality) tulee myös arvioida.

Olennaisuus ei enää tarkoita vain “mitä sidosryhmät meiltä haluavat”, vaan myös “millä tavoin yrityksemme vaikuttaa ympäröivään maailmaan” sekä “millaisia taloudellisia riskejä ja mahdollisuuksia olennaiset teemat voivat yrityksellemme aiheuttaa”.

Miksi sitten olennaisuuden määrittely on niin vaikeaa?

Kaksinkertaisen olennaisuuden arviointi on jo sellaisenaan monimutkaisempaa kuin vanha GRI-maailma, koska olennaisuutta tarkastellaan kahdesta näkökulmasta. Erityistä hankaluutta arviointiin tuo:

• CSRD:n mukaan olennaisuusarvioinnissa tulee huomioida oman toiminnan lisäksi arvoketju. Jos esimerkiksi yritys tuottaa vähäpäästöisesti hyödykkeitä lentoliikenteen käyttöön, nouseeko ilmastonmuutos sille olennaiseksi asiakkaan, eli lentöyhtiön, korkeiden päästöjen vuoksi?

• Osa Eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien aiheista ei ole kaikille vielä kovin tuttuja. Esimerkiksi, sidosryhmien lienee helpompaa nostaa ilmastonmuutos yritykselle olennaiseksi teemaksi biodiversiteetin sijaan, koska tietoisuus ilmanstonmuutoksesta on monessa tapauksessa suurempaa kuin luontokadon ajureista. Pelkkiin sidosryhmän arvioihin nojaaminen voi siis jättää aidosti olennaisia aiheita arvioinnin ulkopuolelle.

• Entäs, voiko kaikki olla olennaista ja mihin olennaisuuden raja vedetään? Miten arvioida pitkän aikavälin vielä epämääräisten riskien ja mahdollisuuksien oletettua taloudellista vaikutusta yritykseen?

Jos näistä kysymyksistä ei jo mene pää sekaisin, niin viimeistään siinä vaiheessa vastuullisuuspäällikön pakka hajoaa kun kaikki tämä tulisi selkokielisesti ja ymmärrettävästi selittää organisaatiolle ja saada muilta funktioilta vastauksia olennaisuutta arvioidessa. Kuinka moni tunnistaakaan tilanteen, jossa toisen funktion edustajan silmät lasittuvat jo mainittaessa sanan “kaksoisolennaisuus”?

Johdonmukaisuutta olennaisuuden arviointiin

Vaikka olennaisuuden arviointi on vaikeaa on onneksi osa teemoista melko selkeitä ja suoraviivaisia arvioitavaksi. Tärkeää on mielestäni kysyä, onko liiketoiminnan jatkuvuus riippuvaista tästä tekijästä? Esimerkiksi:

• Ilmastonmuutos (E1): Jos yrityksen pääliiketoiminnan pyörittäminen on riippuvaista kasvihuonekaasupäästöjen tuottamisesta, on tämä selkeä olennaisuustekijä. Esimerkiksi lentoyhtiön liiketoimintaa ei voida toistaiseksi pyörittää ilman päästöjen tuottamista, mutta pienelle konsulttitoimistolle tilanne voi olla täysin erilainen.

• Oma työvoima (S1): Jos liiketoiminnan pyörittäminen on riippuvaista merkittävissä määrin työvoimasta nousee Oma työvoima olennaiseksi tekijäksi. Esimerkiksi siivouspalveluyritykselle henkilöstö on keskeisin voimavara, kun taas pitkälti automaation voimin tuotetussa online-palvelussa henkilöstöä ei välttämättä ole juuri lainkaan.

Toki E1 ja S1 standardeissa haastetta tuo arvoketjuajattelu - jos jokin aihe ei ole yrityksen toiminnassa merkittävä mutta arvoketjussa on, minkä rajan pitää ylittyä että aihe nostetaan olennaiseksi? Tähän ei ehkä kenelläkään ole suoraa vastausta, ja toimintatapa tämän ympärillä kehittynee kun olennaisuusarvioiden maturiteetti ja parhaat toimintatavat vakiintuvat. Tässä vaiheessa arvoinnissa nojataankin lähinnä yrityksen omaan painotukseen ja ehkä myös omatuntoon.

Vähemmän selkeät, mutta tärkeät teemat

Osa ESG-teemoista on vähemmän tunnettuja tai haastavampia arvioida. Niidenkin olennaisuuden arvoinnissa voidaan kuitenkin käyttää johdonmukaisia menettelytapoja.

• Biodiversiteetti (E4): Lähes kaikki yritykset ovat tavalla tai toisella sidoksissa luonnonvaroihin, mutta milloin teema nostetaan olennaiseksi? Eräs lähestymistapa on tarkastella luontokadon ajureita. Eli onko yritys mukana biodiversiteettikadon ajureissa (vieraslajit, maa- ja merialueiden käytön muutokset, ilmastonmuutos, saastuttaminen tai luonnonvarojen ylikulutus)? Jos kyllä, biodiversiteetti voi nousta olennaiseksi teemaksi. Tai vastaavasti, käyttääkö yritys jotain sellaista luonnon raaka-ainetta, jota ilman yrityksen toiminta vaarantuu ja tämä raaka-aine on uhattuna luontokadossa?

• Yhteisöt (S3): Sosiaalisen vastuun S3 teema voi aiheuttaa myös harmaita hiuksia. Tarkoitetaanko tässä standardissa ainoastaan alkuperäisyhteisöjä vai kaikenlaisia yhteistöjä yrityksen toiminnan ja arvoketjun varrella? Luonnollisesti iso tuotantolaitos alkuperäiskansan elinalueella on itsestäänselvä syy tämän teeman olennaisuudelle. Mutta entäs muut tapaukset? Tässä näkisin nimenomaan sidosryhmäkyselyllä suuren merkityksen, sekä sillä, millaisia sidosryhmiä yrityksellä ylipäänsä on. Jos yritys on esimerkiksi pienen kunnan ainoita isoja työnantajia voisi olennaisuutta silloin harkita vakavasti.

Onko kerran asetettu olennaisuus staattinen?

Monissa yrityksissä on varmasti myös pohdittu, onko kerran olennaiseksi arvioitu aihe sitä aina ja voiko olennaisuutta muuttaa. Omasta mielestäni olennaiset teemat eivät missään nimessä ole staattisia ja syitä muuttuvalle olennaisuudelle voi olla monia, kuten:

• Yrityskaupat ja -myynnit

• Uudet liiketoiminta-alueet toiminnan laajentumisen tai innovaatioiden myötä

• Toimintaympäristön muutokset

• Strategian tai liiketoimintatavoitteiden muuttuminen

• Ensimmäisinä raportointivuosina myös oppimiskäyrä ja toimialan vakiintuvat tavat

Lopuksi

Olennaisuuden määrittely on strateginen työkalu. Se auttaa yritystä hahmottamaan kestävyysteemat, jotka todella vaikuttavat sekä liiketoimintaan että ympäröivään yhteiskuntaan. Oma käytännön havaintoni on ollut, että monesti olennaisuusarvioinnin lopputulos ei tuota johtajille ja prosessiin osallistuneille isoja yllätyksiä. Usein olennaiset teemat ovat jo tavalla tai toisella olleet mukana liiketoiminta-ajureissa, riskikartoituksissa tai muissa liiketoiminnan prosesseissa. CSRD:n olennaisuusarvionti yksinkertaisesti kokoaa eri teemat yhteen kestävyyden ison sateenvarjon alle ja tarkastelee niitä vastuullisuuden näkökulmasta

Esimerkiksi työvoimasta riippuvainen yritys on varmasti tunnistanut eläköitysmisriskit HR:n riskiarvoissa, nyt se vaan nostetaan osaksi laajempaa kestävyystarkastelua.

Johdonmukainen ja säännöllisesti päivitettävä olennaisuusanalyysi antaa yritykselle selkänojaa paitsi raportointivaatimusten täyttämiseen myös liiketoiminnan tulevaisuuden turvaamiseen, jossa kestävyystyö on olennainen osa toiminnan jatkuvuuden varmistamista.